Suomalaisen uraanin ajankohtaisuus

Yksi vuoden arvokkaimmista juhlista, Suomen itsenäisyyspäivä, juhlittiin menneenä viikonloppuna. 91 vuotta keskeytyksettä jatkunut valtiollinen itsenäisyytemme on kieltämättä juhlan arvoinen asia. Itse otin ensimmäistä kertaa osaa ylioppilaiden soihtukulkueeseen täällä Kuopiossa. Se oli varsin juhlava kokemus, ja valaisi hyvin itsenäisyyden ja ylioppilaiden suhdetta.

Mutta siirtykäämme sitten tämän päivän varsinaiseen aiheeseen. Kuopion kaupunginvaltuusto päätti taannoin torpata hankkeen, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli mahdollisesti perustaa Kuopioon uraanikaivos. Ilmeisesti viimeistä sanaa asiassa ei ole vielä puhuttu, joten suhtaudun päätökseen varauksellisen myönteisesti.

Nykyisessä energiatilanteessa kaivoksesta olisi Kuopiolle enemmän haittaa kuin hyötyä. Uraanikaivos, kuten kaikki kaivostoiminta, aiheuttaisi merkittäviä ympäristöllisiä ja maisemallisia haittoja. Tällaista emme kaipaa alueelle, jolla sijaitsee paljon loma-asuntoja.

Kaivoshankkeen estäminen oli siinäkin mielessä viisas päätös, että uraanin ja ydinpolttoaineen hinnat eivät ole vielä niin korkealla, että Suomen maaperästä löytyvän uraanin tehokas hyödyntäminen olisi mitenkään ajankohtaista. Suomalainen ydinvoima voidaan toistaiseksi tuottaa järkevillä kustannuksilla valmiina ostetun ydinpolttoaineen turvin.

Nykytilanteessa uraanimalmin louhinta Suomessa johtaisi siihen, että suomalainen uraanimalmi kuljetettaisiin kauas rajojemme ulkopuolelle rikastettavaksi, ja sitten jälleen tuotaisiin ulkomailta ydinpolttoaineena takaisin. Tällaisessa toiminnassa ei ole mitään ekologista, vaikka ydinsähkö varsin "puhdasta" onkin.

Jos kuitenkin tulevaisuudessa ydinpolttoaineen hinta nousee tietyn kipurajan yli, on Suomessakin ruvettava harkitsemaan uraanimalmin louhintaa. Tämä tulee kuitenkin yhdistää sellaiseen malliin, että kykenisimme jo kotimaassa myös rikastamaan uraanin, niin että ydinvoimalamme voisivat käyttää täysin suomalaista polttoainetta.