Yhdysvaltojen vaaleista on kulunut jo jokusen aikaa, ja suurimman uutisaallon mentyä ohi on minullakin ollut hetkisen aikaa ajatella demokraattien Barack Obamaa Yhdysvaltojen presidenttinä.
Yhdysvaltojen demokraatithan ei missään nimessä ole vasemmistolainen puolue, vaikka joskus kuuleekin tällaista väitettävän. Monet poliittiset ryhmittymät ovat Suomessakin yrittäneet omia demokraatteja ja Obamaa tituleeraamalla heitä "sisarpuolueidensa" jäseniksi. Totuus kuitenkin on, että poliittiselta agendaltaan Yhdysvaltojen demokraattinen puolue muistuttaa suomalaisista puolueista lähinnä Kokoomusta. Republikaaneille taas ei konservatiivisuudessaan taida Suomen poliittisesta kentästä löytyä viiteryhmää lainkaan! Niin erilainen on politiikan kirjo rapakon takana.
Itse olen ottanut Obaman valinnan vastaan varovaisen tyytyväisenä. Tulevan neljän vuoden aikana hänellä tulee olemaan varsin vaativa ja epäkiitollinen työsarka. Kahdeksan vuotta George W. Bushin valtaa on jättänyt jälkeensä valtavan budjettialijäämän, talouskriisin ja kaksi ratkaisematonta sotaa. Siksi Obaman kädet sisäpolitiikassa ovatkin lähes sidotut, mutta sisäpolitiikkaan voidaan saada lisää liikkumavaraa harjoittamalla järkevää ulkopolitiikkaa ja näin hankkimalla luottamusta kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla.
Toisin kuin vastaehdokkaansa John McCain, Obama on puhunut Yhdysvaltojen joukkojen vetämisestä pois Irakista, mikä mielestäni on aivan välttämätön korjausliike alun perinkin hankalalle sodalle. Afganistanin rauhoittaminen lisäjoukoilla taas on epävarmempi ajatus. Kuitenkin minusta on mukavaa elätellä ajatusta, että Barack Obama tulee olemaan se presidentti, joka lopettaa nämä pattitilanteeseen juuttuneet sodat ja keskittää kansakuntansa huomion jälleen omiin kansalaisiinsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti