Koska kesälomani bloggaamisesta venyi aivan liian pitkäksi ja koska en saanut pakotettua itseäni tietokoneen ääreen edes siksi aikaa, että olisin kirjoittanut kommenttini kesällä käydyistä eurovaaleista, olen pakotettu kertaamaan kesän tapahtumia jokseenkin ripeällä tahdilla. Ihan lähipäivinä täytyy palata myös viime aikojen tapahtumiin, joista tärkein lienee Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti. Mutta ensin pari sanaa ensimmäisestä puoluekokouksestani.
Minulle puoluekokoukseen osallistuminen tänä vuonna oli varsin helppoa, järjestettiinhän se Seinäjoella jossa itsekin majailin tuohon aikaan. Täytyy ihailla pitkien matkojen takaa saapunutta puolueväkeä, heille kyseessä oli paljon mittavampi vapaa-ajan uhraaminen ja käytännön asioiden järjesteleminen. Itse pystyin jopa käymään pikaisesti kotona syömässä siinä vaiheessa kun puolueen toisesta varapuheenjohtajasta äänestettiin.
Kokemuksena puoluekokous oli varsin opettavainen. Osittain tämä johtui siitä, että kokoussali oli ääriään myöten (ja ylikin) täynnä, ja onnistuin vaivoin löytämään vapaan paikan kahden kokeneen, jo SMP:ssä vaikuttaneen puolueketun välistä. Nämä nimeltä mainitsemattomat herrat suhtautuivat minuun epäilemättä niin kuin pitikin: kuten puoluetoiminnan oppilaaseen. Heiltä sainkin lyhyessä ajassa kiistämättömän hyödyllistä sisäpiirin kokemukseen nojaavaa oppia puoluetoiminnasta.
Muuten puoluekokouksen onnistuneisuudesta voidaan olla monta mieltä. Käytännön järjestelyt oli toki mitoitettu merkittävästi pienemmälle osallistujamäärälle, mikä kieli siitä että järjestävä tahoki oli yllättynyt kokouksen suuresta osallistujamäärästä. Tämähän on periaatteessa hyvä merkki: Puolue kasvaa ja kenttäväki on innokasta osallistumaan. Tiedotusvälineetkin hämmästelivät täyteen ahdettua kokoussalia, mikä mielestäni oli loistava mediavoitto. Oli kuitenkin hieman kiusallista, kun kaikille ei riittänyt istumapaikkoja. Ensi kerralla olemme viisaampia.
Timo Soinin nauttima suosio tuli hyvin esiin kokouksessa. Puheenjohtaja valittiin jatkokaudelle yksimielisesti, ja Timon puheen aikana taidettiin kuulla useammat aplodit kuin Veikko Vennamon puheille koskaan. Omasta mielestäni Soini on tällä hetkellä ainut oikea mies johtamaan tätä puoluetta. Myös varapuheenjohtajisto saa hyväksyntäni, erityisesti tietysti Vesa-Matti Saarakkala, puolueen kolmas varapuheenjohtaja. Tässä vaiheessa täytynee mainita, että luullakseni Vesa-Matti olisi valittu ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi kirkkaasti, mutta hän itse pelisilmää omaavana miehenä kieltäytyi tuosta kunniasta.
Puoluekokouksessa tuli hyväksytyksi myös paljon kiisteltyjä sääntömuutoksia, joiden nojalla mm. puolueen jäsenen tulee olla "hyvämaineinen kansalainen". Käytännössä tämä tarkoittaa kuulemma sitä, että esim. rikoksiin syyllistyvät voitaisiin periaatteessa erottaa puolueesta. Tämä kuulostaa hurjalta, ja toivon tosiaan että tätä pykälää tullaan soveltamaan lähinnä räikeimpiin tapauksiin. Ei siis niin, että jos olet vuonna -82 syyllistynyt lievään rattijuopumukseen niin saat katsella itsellesi uuden puolueen. Vahva uskoni on, että Perussuomalaiset on tästäkin eteenpäin rehellisten, järkevien ja ymmärtävien ihmisten puolue.
---
Eurovaalit menivät taasen Perussuomalaisten kannalta juuri niin kuin moni oli etukäteen aavistellutkin. Soini marssi Brysseliin ennennäkemättömällä äänivyöryllä ja varamieheksi valittiin Sampo Terho. Mielestäni varsin tyydyttävä tulos. Sampon hillittyä olemusta ja järkiperäistä argumentointia olen ihaillut jo pitkän aikaa.
Perussuomalaistet oli mukana myös auttamassa vaaliliiton kautta Euroopan parlamenttiin Kristillisdemokraattien Sari Essayahia. Häntä pidän myös oikein sopivana ihmisenä parlamenttiin, vaikka hän "väärää" puoluetta edustaakin. Yhteistyö on näissä asioissa usein valttia, ja luulenpa että yhteistyötä PS:n ja KD:n välillä tullaan näiden onnistuneiden vaalien jälkeen näkemään vastakin.
Hämmentävintä vaalituloksessa oli kieltämättä kuitenkin vasemmiston täydellinen romahdus. SDP:n ääniharavana toimi politiikassa kokematon Mitro Repo, joka oli herättänyt ennen vaaleja varsinaista kohua kiistelyllään ortodoksisen kirkon kanssa. Vasemmistoliitto taas jäi nuolemaan näppejään.
---
Loppuvuosi tulee olemaan haastava niin kansalle kuin poliitikoillekin. Valtakunnalliset otsikot kertovat taantuman vääjäämättömästä syvenemisestä, työttömyyden kasvusta uusiin ennätyksiin asti, paperiteollisuuden alasajosta Suomessa ja tuloerojen pysäyttämättömästä kasvusta. Kaikki nämä ja lisäksi vielä muut haasteet yhteenlaskettuna tarjoavat kenelle tahansa valtaisan ongelmavyyhden. Valtaisan, mutta ei ratkaisemattoman. Vaaleja on tulossa lisää, ja vaalien välilläkin asioihin on mahdollista vaikuttaa. Valitsemalla Perussuomalaiset valitset ongelmanratkaisijat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti