Tervemenoa, sähköinen äänestys!

Tämän päivän Helsingin Sanomat tietää kertoa, että sähköistä äänestämistä ei jatketa ensi vuoden eurovaaleissa. Tämä on tietysti hyvä uutinen, ja voinemme toivoa, ettei sähköisen äänestyksen kanssa olla haihattelemassa enää, ainakaan toistaiseksi. Kuten aiemmin totesin, sähköinen äänestys on uhka demokratian toteutumiselle, joten tässä mielessä oikeusministeriön päätös on demokratian voitto. "Itsenäisyys on päivän lähempänä", sanoisi Timo Soini varmaan...

Suomelleko EU:n löysin ulkomaalaislaki?

Tällä viikolla uutisvuon katkeamaton virta nosti pinnalle presidentti Ahtisaaren Nobel-juhlien lisäksi maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin ideoiman ehdotuksen Suomen uudeksi ulkomaalaislaiksi. Tämä lakiehdotus, johon puuduttavaa lakitekstiä pelkäämättömät voivat tutustua täällä, on jopa Thorsin ehdotukseksi suorastaan pöyristyttävä. Tiivistyksenä voidaan todeta, että Thorsin ehdotus tekee maahanmuuttajan karkottamisen käytännössä mahdottomaksi. Jota kuinkin kaikille Suomen maaperälle ehtineille myönnettäisiin pysyvä oleskelulupa. Perheenyhdistämisestä tulisi melkeinpä automaatio. Ja tätä materiaalia kyllä riittää.

Thorsin lakiehdotus on röyhkeydessään hämmentävä. Ilmeisesti suomalaisen parlamentarismin tila on nykyään sellainen, että ministeri voi ehdottaa laiksi mitä roskaa tahansa, ja hallituspuolueet runnovat sen määräenemmistönsä turvin läpi, välittämättä pätkääkään kriittisistä arvioista, tulivat ne sitten oppositiopuolueilta tai asiantuntijoilta. Tämän varaan todellisuudesta vieraantunut Thorskin ilmeisesti pelaa. Hän ei välitä kansalaisista tippaakaan, eikä varsinkaan kansan mielipiteistä. Ne mielipiteet muuten käyvät harvinaisen selväksi lukiessa mitä tahansa tämän lakiehdotuksen kirvoittamaa keskustelua internetissä.

Laki ei kuitenkaan ole voimassa, ennen kuin eduskunta on siitä äänestänyt. Ja tämän lain kohdalla voin toiveikkaana todeta, että myös hallituspuolueiden konsensuksessa on havaittavissa huomattavia säröjä. Vielä löytyy niistäkin puolueista porukkaa, jotka ovat valmiit laittamaan oman asemansa peliin kritisoidakseen täysin päätöntä ehdotusta. Meidän kansalaisten on niin ollen toivottava hartaasti, että järki voittaa tässä tapauksessa.

Sen lisäksi voimme toki tehdä asialle myös jotain konkreettista. Yhteyden ottaminen oman alueen kansanedustajaan on aliarvostettu, mutta toisinaan tehokaskin keino vaikuttaa asioihin. Niitä, jotka uskovat adressien voimaan, suosittelen allekirjoittamaan tämän adressin. Lisäksi on syytä tarkkailla oman edustajan äänestyskäyttäytymistä tulevassa äänestyksessä. Jokainen, joka äänestää lakimuutoksen puolesta tai tyhjää, äänestää Suomen muuttamisesta Euroopan viimeiseksi turvapaikkashoppailun reservaatiksi. On syytä muistaa nämä nimet, ja vaihtaa heidät viimeistään seuraavissa vaaleissa. Itse tiedän ainakin yhden puolueen, jonka yksikään edustaja ei tule äänestämään ministeri Thorsin kammottavan tekeleen puolesta.

Suomalaisen uraanin ajankohtaisuus

Yksi vuoden arvokkaimmista juhlista, Suomen itsenäisyyspäivä, juhlittiin menneenä viikonloppuna. 91 vuotta keskeytyksettä jatkunut valtiollinen itsenäisyytemme on kieltämättä juhlan arvoinen asia. Itse otin ensimmäistä kertaa osaa ylioppilaiden soihtukulkueeseen täällä Kuopiossa. Se oli varsin juhlava kokemus, ja valaisi hyvin itsenäisyyden ja ylioppilaiden suhdetta.

Mutta siirtykäämme sitten tämän päivän varsinaiseen aiheeseen. Kuopion kaupunginvaltuusto päätti taannoin torpata hankkeen, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli mahdollisesti perustaa Kuopioon uraanikaivos. Ilmeisesti viimeistä sanaa asiassa ei ole vielä puhuttu, joten suhtaudun päätökseen varauksellisen myönteisesti.

Nykyisessä energiatilanteessa kaivoksesta olisi Kuopiolle enemmän haittaa kuin hyötyä. Uraanikaivos, kuten kaikki kaivostoiminta, aiheuttaisi merkittäviä ympäristöllisiä ja maisemallisia haittoja. Tällaista emme kaipaa alueelle, jolla sijaitsee paljon loma-asuntoja.

Kaivoshankkeen estäminen oli siinäkin mielessä viisas päätös, että uraanin ja ydinpolttoaineen hinnat eivät ole vielä niin korkealla, että Suomen maaperästä löytyvän uraanin tehokas hyödyntäminen olisi mitenkään ajankohtaista. Suomalainen ydinvoima voidaan toistaiseksi tuottaa järkevillä kustannuksilla valmiina ostetun ydinpolttoaineen turvin.

Nykytilanteessa uraanimalmin louhinta Suomessa johtaisi siihen, että suomalainen uraanimalmi kuljetettaisiin kauas rajojemme ulkopuolelle rikastettavaksi, ja sitten jälleen tuotaisiin ulkomailta ydinpolttoaineena takaisin. Tällaisessa toiminnassa ei ole mitään ekologista, vaikka ydinsähkö varsin "puhdasta" onkin.

Jos kuitenkin tulevaisuudessa ydinpolttoaineen hinta nousee tietyn kipurajan yli, on Suomessakin ruvettava harkitsemaan uraanimalmin louhintaa. Tämä tulee kuitenkin yhdistää sellaiseen malliin, että kykenisimme jo kotimaassa myös rikastamaan uraanin, niin että ydinvoimalamme voisivat käyttää täysin suomalaista polttoainetta.

Itä-Suomen hovioikeus iskee jälleen

Pari päivää sitten Helsingin Sanomat kertoi, että Itä-Suomen hovioikeus on jälleen kerran päättänyt alentaa seksuaalirikokseen syyllistyneiden tuomioita. Tohmajärvellä vuonna 2000 silloin 15-vuotiaan tytön porukalla raiskanneet miehet todettiin hovioikeudessa syyllisiksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ei törkeään raiskaukseen, kuten Joensuun käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut. Samalla hovioikeus karkeasti ottaen puolitti kaikkien tuomittujen vankeustuomiot.

Tämä meidän hovioikeutemme on nyt alentanut niin monen seksuaalirikollisen tuomiota, että minua alkaa ihan oikeasti suututtaa. On ollut monta vuotta tiedossa, että Itä-Suomen hovioikeus kohtelee raiskaajia silkkihansikkain, mutta asialle ei ole kukaan pystynyt mitään tekemään. Miksi tällaisia uutisia ylipäätään tulee, ja miksi ne tulevat poikkeuksetta aina tästä osasta Suomea?

Mutta kaikki vika ei tässä tapauksessa lankea hovioikeudelle. Myös laissa on vikaa. Miten ihmeessä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on lievempi rikos kuin törkeä raiskaus? Ainakin minun maalaisjärkeni sanoo, että se voisi olla jopa suurempi rikos. Uskoisin suuren osan kansasta olevan kanssani samaa mieltä siitä, että kyseessä on ainakin törkeää raiskausta vastaava rikos. Tuomiot pitäisi säätää sen mukaan. Laissa on siis vikaa, lakia tulee muuttaa.

Maahanmuutosta vihdoin keskustelua?

Satuin menneenä viikonloppuna ostamaan junalukemiseksi kioskilta sekä viikonlopun Iltalehden että Ilta-Sanomat. Lehdissä oli toki paljon mielenkiintoisia juttuja (vaikka iltapäivälehdet uutisarvoltaan aikamoista höttöä ovatkin), mutta mielenkiintoni kiinnittyi erityisesti siihen, että molemmissa lehdissä oli maahanmuuttoa sivuava artikkeli. Iltalehden Viikonvaihde-liite tarjoili vertailua suomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten työttömien välillä, ja Ilta-Sanomat esitteli PS-sivuillaan (sic) kokoelman Jussi Halla-ahon blogista poimittuja otteita, toimittajan kommenteilla varustettuna.

Tarkastellaanpa hetkisen Halla-ahosta ja hänen teksteistään Sanna Ukkolan kirjoittamaa artikkelia. Jussi Halla-aho on vaalien jälkeen noussut huomion keskipisteeseen yhtenä Helsingin ääniharavista ja miehenä, joka uskaltaa puhua suunsa puhtaaksi maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista sortumatta kuitenkaan epä-älylliseen räyhäämiseen. Parin viime viikon aikana mm. Vihreät Naiset ovat harkinneet oikeustoimia Jussia vastaan, ilmeisesti perusteita tutkintapyynnön tekemiselle ei kuitenkaan ollut. Jussi on itse kommentoinut asiaa. Tämä Vihreiden Naisten nostattama kohu ja toisaalta Ilta-Sanomien lehtijuttu osuivat molemmat erittäin sopivaan hetkeen. Kotisivunsa mukaan Jussi on nimittäin tällä hetkellä pitkällä ulkomaanmatkalla eikä ymmärrettävistä syistä pysty täysipainoisesti reagoimaan rikosilmoitukseen eikä ainakaan kirjoittamaan järkevässä ajassa Ilta-Sanomille vastinetta (johon hänellä hyvän lehtimiestavan mukaisesti olisi täysi oikeus) jutusta, jossa häntä siteerataan estottomasti varsin yksipuolisessa valossa. Kieltämättä epäilyttävää.

Itse artikkeli on lähes täynnä lyhyitä sitaatteja Halla-ahon kotisivulta. Toimittaja kommentoi välillä tyyliin "Ai kun kauheaa! Eikö teistäkin!" ja vetää selkeästi mutkat suoriksi tulkitessaan Halla-ahon mielenliikkeitä näiden sitaattien pohjalta. Halla-aho ei ole mikään järin diplomaattinen persoona, ja siksi satunnainen lukija saattaakin kauhistua. Minun taas on jostain syystä hirveän vaikea nähdä Jussi Halla-aho sellaisena demonina, kuin toimittaja hänet esittää. Tämä johtuu siitä, että olen ollut Halla-ahon blogin säännöllinen lukija vuodesta 2006 ja tiedän mitä hän sanoo niissä kirjoituksissa, joista nämä sitaatit on otettu. Tiedän myös, että Jussilla on aina kirjoituksissaan varsin looginen ja tärkeä punainen lanka, riippumatta tekstin kielellisestä muodosta. Lisäksi olen huomannut olevani melko usein hänen kanssaan samaa mieltä käsiteltävistä asioista.

Yksi Jussi Halla-ahon usein käsittelemistä aiheista liittyy maahanmuuttajien työttömyyteen. Perusargumentti on se, että työttömistä maahanmuuttajista koituu Suomen valtiolle suuret ja täysin itse aiheutetut kustannukset. Iltalehti teilaa tämän näkemyksen Tommi Parkkosen toimesta artikkelissa, joka varsin ansiokkaasti vertailee suomalaisten työttömien ja työttömien maahanmuuttajien Suomelle aiheuttamia kustannuksia. Artikkeli on ansiokas siinä mielessä, että sen informaatioarvo on pyöreä nolla. Siinä ei sanota yhtään mitään.

Tommi Parkkosen mielestä on turhaa puhua maahanmuuttajien työttömyydestä, koska suomalaiset työttömät aiheuttavat valtiolle paljon suuremmat kustannukset, suomalaisia työttömiä kun on Suomessa merkittävästi enemmän. Tämän nyt pitäisi lapsenkin ymmärtää. Parkkonen ennakoi jatkokysymyksen, ja paljastaa, että maahanmuuttajien työllisyysaste on suomalaisiin verrattuna korkea. Joissakin ryhmissä työttömyysaste huitelee jopa viidenkymmennen prosentin tienoilla. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti ole millään tavalla merkittävää, sillä nämä työttömät muodostavat kaikista työttömistä vain noin prosentin. Lisäksi eräissä maahanmuttajaryhmissä (mm. kiinalaiset ja intialaiset) työttömyysaste on kantaväestöä pienempi. Lisäksi Parkkonen paljastaa meille ikäänkuin valtion salaisuuden, että työttömät maahanmuuttajat oikeasti haluaisivat käydä töissä. Järkeenkäypää. Uskon itse asiassa, että suurin osa kaikista työttömistä haluaisi käydä töissä, työttömyys kun ei ole kovin motivoiva tila.

Tommi Parkkonen on onkinut tietonsa tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta. Mistään ei käy ilmi, minkälaisia kriteerejä näiden lukujen saamiseksi on sovellettu. Onko esimerkiksi jo Suomen kansalaisuuden saaneet työttömät maahanmuuttajat laskettu suomalaisiksi työttömiksi? Hyvin mahdollista. Ja mitä tarkoittaa "työvoimaan kuuluvien" määrä? Olisi varsin mielenkiintoista tietää vertailevia prosenttilukuja eri kansallisuuksien välillä: Kuinka suuri osa työikäisistä kuuluu työvoimaan kussakin ryhmässä? Tämä artikkeli selvästi herättää enemmän kysymyksiä kuin mihin se vastaa.

Barack Obama, Yhdysvaltain presidentti

Yhdysvaltojen vaaleista on kulunut jo jokusen aikaa, ja suurimman uutisaallon mentyä ohi on minullakin ollut hetkisen aikaa ajatella demokraattien Barack Obamaa Yhdysvaltojen presidenttinä.

Yhdysvaltojen demokraatithan ei missään nimessä ole vasemmistolainen puolue, vaikka joskus kuuleekin tällaista väitettävän. Monet poliittiset ryhmittymät ovat Suomessakin yrittäneet omia demokraatteja ja Obamaa tituleeraamalla heitä "sisarpuolueidensa" jäseniksi. Totuus kuitenkin on, että poliittiselta agendaltaan Yhdysvaltojen demokraattinen puolue muistuttaa suomalaisista puolueista lähinnä Kokoomusta. Republikaaneille taas ei konservatiivisuudessaan taida Suomen poliittisesta kentästä löytyä viiteryhmää lainkaan! Niin erilainen on politiikan kirjo rapakon takana.

Itse olen ottanut Obaman valinnan vastaan varovaisen tyytyväisenä. Tulevan neljän vuoden aikana hänellä tulee olemaan varsin vaativa ja epäkiitollinen työsarka. Kahdeksan vuotta George W. Bushin valtaa on jättänyt jälkeensä valtavan budjettialijäämän, talouskriisin ja kaksi ratkaisematonta sotaa. Siksi Obaman kädet sisäpolitiikassa ovatkin lähes sidotut, mutta sisäpolitiikkaan voidaan saada lisää liikkumavaraa harjoittamalla järkevää ulkopolitiikkaa ja näin hankkimalla luottamusta kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla.

Toisin kuin vastaehdokkaansa John McCain, Obama on puhunut Yhdysvaltojen joukkojen vetämisestä pois Irakista, mikä mielestäni on aivan välttämätön korjausliike alun perinkin hankalalle sodalle. Afganistanin rauhoittaminen lisäjoukoilla taas on epävarmempi ajatus. Kuitenkin minusta on mukavaa elätellä ajatusta, että Barack Obama tulee olemaan se presidentti, joka lopettaa nämä pattitilanteeseen juuttuneet sodat ja keskittää kansakuntansa huomion jälleen omiin kansalaisiinsa.

Sähköisen äänestämisen ongelmista

Kolmessa kunnassa Uudellamaalla oli juuri käydyissä kuntavaaleissa käytössä kokeilumielessä sähköinen äänestysmetodi. En tiedä tarkalleen, miten sähköinen äänestäminen käytännössä hoituu, mutta käsittääkseni kyse on siitä, että äänestyspaikalla oma ääni näppäillään tietokoneen päätteellee, johon se rekisteröityy ainoastaan sähköisesti. Paperijälkeä ei siis jää.

Tämä kokeilu viime vaaleissa johti 232 äänen "katoamiseen". Vaikka äänestyslaitteet oli suunniteltu helppokäyttöisiksi, 232 tapauksessa epäonnistuttiin rekisteröimään annettu ääni. Tämä tarkoittaa siis sitä, että äänestyslaitteen takia 232 äänioikeutettua kansalaista menetti mahdollisuutensa vaikuttaa kunnallisesti. Yksikin olisi ollut liikaa, mutta ottaen huomioon kokeilun pienimuotoisuuden, on luku todella merkittävä.

Perinteisessä lippuäänestyksessä voi toki käydä niinkin, että kynästä katkeaa terä kriittisellä hetkellä tai epäselvä ykkönen tulkitaan seiskaksi. Kuitenkin mahdollisuus siihen, että jo annettu validi ääni katoaa äänestyslipun mukana on häviävän pieni. Lisäksi demokratian luotettavuutta lisää eri puolueiden edustajista koostuvat lautakunnat, joissa ääniä laskettaessa samalla vahditaan, että naapuri toimii rehellisesti. Sähköinen ääni sen sijaan ei ole fyysinen esine, sitä ei voi nähdä, ja laskennan suorittaa kone. En ole teknologiakammoinen, mutta tärkeintä kansalaisoikeuttani en kovin mielelläni koneen varaan laske.

Sähköisen äänestämisen käyttöönottoa on tuettu varsin köykäisillä argumenteilla. Minulle on lähinnä jäänyt sellainen kuva, että sähköistä äänestystapaa pitää käyttää, koska se on uusi ja hieno systeemi, ja sellaisenaan paljon perinteistä lippuäänestystä "mediaseksikkäämpi". Minä en usko tällaisiin uudistuksiin pelkästään uudistuksen vuoksi. Suomalaisen demokratian 90-vuotisessa historiassa jokainen vaali on saatu toteutettua varsin jouhevasti ja ongelmattomasti käyttämällä kynää ja paperia. Se on paitsi helppoa, myös varsin luotettavaa, mitä ei aina voida sanoa sähköisistä metodeista. Siitä ei myöskään aiheudu ylitsepääsemätöntä määrää työtä, koska annettujen äänien määrä on maailman mittakaavassa pieni.

Sähköisen äänestämisen ongelmista on saatu näyttöä jo vuosien ajan mm. Yhdysvaltojen vaaleista. Tämän vuoden presidentinvaalitkaan eivät sujuneet sähköisen äänestämisen osalta täysin ongelmitta. Siksi suhtaudun erittäin varovasti sähköisen äänestämisen käyttöönottoon Suomessa laajemmin.

PS: Suosittelen myös katsomaan erinomaisen dokumentin Hacking Democracy.

Rökälevoitto!

No niin. Vaalit on nyt sitten käyty, ja voimme syystäkin hyvillä mielin jatkaa vaalienvälisen ajan politiikan tekoa. Perussuomalaiset saavutti valtakunnallisella tasolla massiivisen voiton, joka näkyi myös Kuopiossa: Listaltamme kolme ehdokasta pääsi uuteen valtuustoon. Onneksi olkoon heille!

Oma äänisaaliini (55) jäi hieman liian vaatimattomaksi siihen, että oltaisiin oltu melkein aika lähellä varavaltuutetun paikkaa. Joka tapauksessa olen tyytyväinen myös omaan suoritukseeni. Ensikertalainen ei voi muuta kuin määrittää tason, joka seuraavissa vaaleissa ylittyy!

Koska Perussuomalaiset on nyt varsin merkittävä puolue valtakunnan tasolla, koska kokemukseni näistä vaaleista ovat olleet yksinomaan positiivisia, ja koska en aio kadota Perussuomalaisten riveistä mihinkään, saatan hyvinkin jatkaa tämän blogin pitämistä. Joten palaan asiaan jo ennen ensi vaaleja.

Viimeiset psyykkaukset

No niin, nyt on sitten ennakkoäänet tulleet ja jäämme odottelemaan vaalipäivän äänivyöryä. Kaikilla meillä Kuopion seudun Perussuomalaisilla on vahva luottamus siihen, että nämä vaalit tulevat olemaan meille varsin voitokkaat. Uskoa tarvitaan, mutta tarvitaan myös tekoja. Vaalikampanja on ollut varsin intensiivinen, ja jos minä tai joku muu meistä pääsee valtuustoon, tulee toiminta valtuustossa olemaan vähintään yhtä intensiivistä.

Jos et ole vielä käynyt ennakkoon äänestämässä, älä unohda saapua vaalipäivänä uurnalle! Me Perussuomalaiset tarvitsemme nousevana puolueena kaiken mahdollisen tuen. Annetaan näissä vaaleissa suurille puolueille vähän pähkäiltävää... Ja teidän äänestäjien tuella me pystymme rakentamaan Kuopiosta paremman kaupungin.

Ilmeisesti meillä on vielä yksi toritapahtuma jäljellä. Jos minun saamani tiedot pitävät paikkansa, suuri osa meistä Kuopion ehdokkaista on tavattavissa Kuopion torilla tänä lauantaina eli vaalipäivän aattona klo 11-13. Tule paikalle, jos joku asia on vielä epäselvää.

Kuopion turvallisuus

Kuopiossa sattui ja tapahtui viime yönä kaikenlaista. Savon Sanomat uutisoi tänään, että Humalaiset varastivat tavara-auton Päivärannassa. Tässä tapauksessa vakava liikenneonnettomuus oli lähellä. Petosen suunnassa taas Ryöstäjät uhkailivat pesäpallomailalla ohikulkijoita. Ryöstösaalista eivät nämä nuoret kuitenkaan saaneet. Ohikulkijoiden uhkailu päättyi lopulta poliisin väliintuloon.

Kuopion kokoisessa kaupungissa tämän tapaiset uutiset ovat arkipäivää. Aina joku koheltaa humalassa vaarantaen itsensä ja muiden terveyden. Aina joku kaahailee taajamassa sataaviittäkymppiä. Aina joku ryöstää, raiskaa, pahoinpitelee tai uhkailee. Läheskään aina ei selvitä säikähdyksellä tai mustelmilla.

Joten mitä tästä kaikesta pitäisi oppia? Minä ainakin opin sen, että niin kauan kuin lainvalvonnan resurssit pysyvät nykyisellä tasolla, kannattaa omaisuudestaan pitää tiukasti kiinni, ja välttää yksin liikkumista pimeäntulon jälkeen.

Miten sijoittaa marketit?

Täyttelin hetki sitten Ylen vaalikonetta, ja törmäsin siinä varsin kummalliseen kysymykseen. Pitäisikö isojen automarkkettien perustamista kauas taajamista vastustaa ja keskittää kaupat kaupunkien keskustaan? Entä jos tämä johtaisi tuotevalikoiman pienenemiseen ja hintojen nousuun?

Mielestäni ainoat vaihtoehtomme eivät ole joko kauppojen sitominen tiukasti keskustan läheisyyteen tai sitten "ideaparkkeilu". Vaikka olenkin sitä mieltä, että Kuopion laitamille ei mitään Ideaparkkia kaivata maisemaa pilaamaan ja ruuhkia aiheuttamaan, en myöskään kannata markettien sijoittamista vain keskustan lähistölle.

Kuopion kokoisella kaupungilla on paljon enemmän valinnanvaraa tehdä luovia kaavoitusratkaisuja tämän asian suhteen. Kaupunginosien välille jää usein paljonkin tyhjää tilaa, mihin mahtuisi parikin markettia. Tämä pätee erityisesti keskustasta etelään kuljettaessa. On myös hienoa, että ainakin neulamäkeläisten ja petoslaisten välittömässä toimintaympäristössä on saatavilla välttämättömiä palveluita, kuten pari pienempää markettia ja apteekki. Tällaiset lähiöpalvelut tulee säilyttää.

Kouluja uhkaillaan

Joudun palaamaan hetkeksi varsin epämiellyttävään aiheeseen, josta puhuminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeätä. Ympäri Suomea sijaitsevia kouluja kohtaan on viime aikoina Kauhajoen tragedian jälkimainingeissa tehty erilaisia uhkauksia. Koululaisia on peloteltu milloin pommiuhalla, milloin epämääräisillä vihjailuilla esim. hautakynttilöistä koulun lähellä. Kauhajoen tapahtumista muistuttavia ja koulujen toimintaa hankaloittavia viestejä on kierrellyt ainakin Tampereella, Jyväskylässä ja myös Kuopiossa.

Mitä tästä tulisi siis päätellä? Mieleni tekisi ohittaa nämä uhkaukset lapsellisina piloina, koululaisten kyseenalaisen huumorintajun tuotoksena, ehkä jopa yrityksenä luistaa koulunkäynnistä. Kuitenkin tarkempi miettiminen paljastaa varsin ajankohtaisen kysymyiksen: Mitä jos uhkailujen alkuunpanijat pyrkivät johonkin? Yrittävätkö he kenties välittää jonkinlaisen viestin? Voidaanko jopa puhua avunhuudosta?

Pahin asia mitä voimme tehdä, on ohittaa nämä tapahtumat olankohautuksella. Niin paljon kun haluaisinkin, minä en ainakaan kykene pitämään tätä ohimenevänä pilana. Olen vakuuttunut siitä, että valheellisten kouluihin kohdistuneiden uhkausten takana on viesti siitä, että koululaiset eivät Suomessa ole niin hyvinvoivia kuin meille on uskoteltu. Uhkaukset voidaan nähdä jopa varoituksena: Jos nuorten ja kouluikäisten terveyteen ja hyvinvointiin ei pian aleta kiinnittää huomiota, joudumme jälleen todistamaan uutta tragediaa.

Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien välillä oli aikaa alle vuosi. Sinä aikana olisi ollut mahdollista toimia ennaltaehkäisevästi, jos olisi haluttu. Puuttui vain poliittista tahtoa. Tällä kertaa poliittinen tahto on löydyttävä. Jokainen panostus nuoriin on panostus tulevaisuuteen.

Urheilukevennys

Lauantain SM-liigakierros nosti KalPan tasapisteisiin liigaa johtavien Oulun Kärppien kanssa. KalPa on aloittanut kauden todella vahvasti ja ennakkoluulottomasti, mikä on varmasti ollut monille yllätys.

On hienoa, että Kuopiossakin on yksi kotimaan pääsarjassa menestyvä urheilujoukkue. Onhan urheilu yksi merkittävä nuorten harrastusmuoto, ja varsinkin KalPa tunnetaan nimenomaan erinomaisena kasvattajaseurana. Tästä kertoo myös viime vuoden A-nuorten suomenmestaruus.

Liikunta ja urheilu ovat hienoja ja kehittäviä asioita, joita kuntien kannattaa tukea mahdollisuuksien mukaan. Se on tulevaisuuteen sijoittamista.

Politiikka ei kiinnosta kansalaisia?

Verkkolehti UUSI SUOMI uutisoi tänään suomalaisten huolestuttavan heikosta poliittisesta tietämyksestä. Jutun mukaan kolme neljäsosaa suomalaisista ei osaa nimetä hallituspuolueita. Pääministerin nimi oli kuitenkin suurimmalle osalle tuttu. Myös oikeiston ja vasemmiston välinen raja oli osalle hämärä.

Kansa ei siis ole tietoinen siitä, kuka sen asioista päättää. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisia ei yksinkertaisesti kiinnosta. En ihmettele yhtään. Meininki tuntuu olevan sama ja alati kurjistuva, vaikka vallassa olisi kuka. Omalla äänestämisellä ei katsota voivan vaikuttaa ollenkaan, koska valitut edustajat puhuvat kuitenkin yhtä ja tekevät toista. Vähempikin saa politiikan tuntumaan suurelta huijaukselta.

Turhaan ei Soini ole usein puheissaan viitannut kolmeen suurimpaan puolueeseen sanoilla "Tupu, Hupu ja Lupu". Viimeisen parinkymmenen vuoden ajan ne ovat kaikki toteuttaneet samanlaista politiikkaa aina hallituksessa ollessaan. Jos satut olemaan pieni- tai keskituloinen, helpotusta tilanteeseesi ei tuo näiden puolueiden johtama hallitus, vaikka koalitio olisi mikä.

Ratkaisu kansalaisten poliittiseen apatiaan ei löydy apaattisen kansan vaihtamisesta. On tarjottava oikeita vaihtoehtoja, ja toteutettava samaa politiikkaa mistä puhutaan. Tällä saralla Perussuomalaiset on kunnostautunut parhaiten. Meidän tehtävämme on osoittaa kyynikoille, että vielä tänäkin päivänä on yksi puolue, joka pitää pienen ihmisen puolta niin puheissa kuin teoissa. Perussuomalaiset on oikea ja varteenotettava vaihtoehto. Kannattaa siis edelleen äänestää.

Numerot selviksi

Sattumoisin, tänään julkistettiin viimein ehdokasnumerotkin. Oma numeroni on 185.

Kuopion talousahdinko, ja miten siitä selvitään

Ei ole mikään ihme, että Kuopion talous on pahasti retuperällä. Ei ole ihme, että kaupunki on velkaantunut. Ei ole ihme, että kaupungin työntekijöitä aiotaan vähentää. Kaikki tämä on suoraa seurausta kahden asteen virheestä talouspolitiikassa. Seuraavaksi aion hieman dramatisoituna esittää, kuinka tämä kaikki tapahtui.

Kun valtion aluepolitiikka petti kunnat ja jätti ne selviytymään omillaan, olisi tarvittu järkevää budjetointia kuntatasolla. Vyötä kiristämällä olisi voitu selvitä hampaiden kiristelystä. Säästäminen on kuitenkin vaikeaa varsinkin isoissa kaupungeissa, joissa kasvu- ja kehittymispaineet ovat suuret.

Kävi siis niin, että Kuopiossa ei huomioitu millään tavalla muuttuneita olosuhteita. Kulutusta jatkettiin samalla tavalla kuin ennenkin, jopa suuremman kerskailun saattelemana. Sitouduttiin yhtä aikaa moneen, täysin toissijaiseen mutta kuitenkin valtavia rahamääriä nieleviin projekteihin. Ennen pitkää rahavarat loppuivat, eikä menoja osattu tai voitu enää hillitä. Velkakierre oli valmis.

Yli varojensa eläneen kaupungin vaihtoehdot ovat harvinaisen vähissä. Säästöä on saatava aikaan, mutta millä hinnalla? Nykyiset Kuopion päättäjät tarjoavat suurin silmin ratkaisuksi kaupungin palkollisten vähentämistä lomauttamisin ja irtisanomisin. Mutta miten tämä vaikuttaa esimerkiksi työvoimapulan kanssa taistelevaan terveydenhuoltoon? Entä yleisesti hyvinvointipalvelujen saatavuuteen? Hoitojonoihin?

Säästöt ovat mahdollisia, mutta esitetty ratkaisumalli on väärä. Tämän kaltaisella lyhytnäköisellä säästämisellä aiheutamme vain lisää kuluja pitkällä tähtäimellä. Tulevina vuosina joudumme maksamaan kovan hinnan näistä "säästöistä".

Aloittakaamme realisointi hallinnosta ja byrokraateista! Ei luoda kaupungille uusia paperinpyörittelijöiden virkoja, vaan satsataan hyvinvointiin. On pidettävä mielessä periaate, että jokainen kaupungin asukas on oikeutettu vaivattomasti saatavilla oleviin peruspalveluihin. Tätä periaatetta ei sovi romuttaa, vaikka tilanteemme olisi kuinka hankala.

Vaalilupauksista

Vaalien alla on tapana puhua paljon tyhjää ja lupailla suuria. Tämä on poliittikkojen helmasynti, jonka olemassaolo on tiedostettava ja jonka kanssa on osattava elää ja äänestää. Enkä voi kieltää, että myös Perussuomalaiset syyllistyvät välillä liikojen lupailemiseen. Toisaalta toistaiseksi Perussuomalaisilla on ollut myös vähemmän mahdollisuuksia toteuttaa omia agendojaan kuin hallituspuolueilla.

Olen saanut kuulla monta kertaa kyynisiä epäilyjä siitä, pystyvätkö Perussuomalaiset muka toteuttamaan kaikkia lupaamiaan asioita kunnissa, kun suuri osa kunnista potee kroonista talouden alijäämää. Mistä Perussuomalaiset keräävät kokoon ne rahat, joilla toteutetaan kaikki luvattu?

Ensiksi täytyy sanoa, että Perussuomalaiset on maalaisjärjellä ajattelevien ihmisten, ei haihattelijoiden puolue. Me emme pelkästään lupaa. Me ymmärrämme, että jos rahaa käytetään enemmän johonkin asiaan, on toisaalta jostain muusta kohteesta karsittava menoja. Kuntavaaliohjelmamme sisältää paljon toteuttamiskelpoisia säästöehdotuksia myös velkaantuneissa kunnissa.

Perussuomalaiset on myös rehellisten ihmisten puolue, jos näin raflaavasti on lupa sanoa. Me pyrimme pitämään sen mitä lupaamme, ainakin paremmin kuin muut puolueet. Käytän siitä tällaista vertausta: Äänestätkö mieluummiin ehdokasta, joka lupaa sinulle hampurilaisen ja kolan, mutta toimittaa vain hampurilaisen, vai kenties ehdokasta, joka lupaa pelkän hampurilaisen, eikä toimita sitäkään?

Kauhajoen tragediasta

Aivan ensimmäikseksi haluan osoittaa syvimmät osanottoni kaikille, joita tämä kauhea tapaus on koskettanut. Sympatiani ovat uhrien omaisten, koulutovereiden, koulun työntekijöiden ja niiden kanssa, joilla oli epäonnea kokea syyskuun musta päivä henkilökohtaisesti.

Kauhajoen koulumurha toki palauttaa mieleen vajaan vuoden takaisen Jokelan tapauksen. Itse asiassa minua tämä tapaus kosketti jopa enemmän, koska se osui näin lähelle: Kauhajoki ei ole kovinkaan kaukana syntymäkaupungistani Seinäjoesta. Jälleen kerran en oikein tiedä, mitä sanoisin. Voin vain kysyä "Miksi?" kuten niin monet muutkin. Miksi yhdentoista ihmisen aika loppui kesken? Miksi ahdistunut nuori päätti purkaa pahaa oloaan näin hirveällä tavalla? Miksi tätä ei voitu estää etukäteen? Miksi tällaista tapahtuu?

Varsin ikävä totuus lienee, että noihin kysymyksiin ei ole itsestäänselviä vastauksia. Kuitenkin osatotuus lienee se, että me joudumme maksamaan nuorten asioiden ja terveyden leväperäisestä hoidosta. Nyt on korkea aika alkaa kiinnittää huomiota myös nuorten hyvinvointiin.

Vielä kerran osanottoni. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tällaista.

Vaalien tavoitteista

Useissa valtakunnan medioissa on viime päivien kuluessa noteerattu Perussuomalaisten asettamat kunnianhimoiset tavoitteet näissä vaaleissa. Esimerkiksi YLE kertoi taannoin, että Perussuomalaiset aikovat nelinkertaistaa valtuustopaikkansa ensi lokakuussa. Miltä tahansa muulta puolueelta tuollaiset puheet olisivat varmasti suuresti yliarvioituja, mutta mielestäni Perussuomalaisilla on näissä vaaleissa muita puolueita paremmat mahdollisuudet yllättää jälleen epäilijät.

Gallupit ovat koko vuoden mittaan luvanneet hyvää. Perussuomalaisten kannatus on kasvanut tasaisesti ja jokaisessa uudessa mittauksessa luvut ovat olleet edellistä kauniimmat. Kun vielä muistetaan, että Perussuomalaisilla on ollut tapana kerätä vaaleissa enemmän ääniä kuin gallupit lupaavat, voidaan neljän prosentin tavoitetta pitää jopa vaatimattomana. Toki siitä on vielä matkaa paikkamäärän nelinkertaistamiseen, mutta jo tämänkin rajan rikkominen olisi poikkeuksellisen iloinen tapaus.

Minusta on hienoa, että Timo Soini ja muu puoluehallituksen väki uskaltaa asettaa hurjan tuntuisia tavoitteita. Ei pidä olla väärällä tavalla nöyrä, kun kuitenkin puolue kasvattaa kannatustaan ja jäsenmääräänsä suomalaisista poliittisista ryhmittymistä ehdottomasti nopeiten. Korkeushyppykisaa ei voi voittaa, jos ei edes yritä hypätä korkealle. Sopivalla tavoitteiden asettamisella ja väsymättömällä työnteolla koko Suomen hyväksi säilytetään kansan suosio ja noustaan varteenotettavien poliittisten toimijoiden joukkoon.

Lopuksi kiitos kaikille puolueen ehdokashankintaan osallistuneille aktiiveille ja erikoisterveiset Kuopion porukalle. Me voitetaan nämä vaalit!

Tervetuloa vaaliblogiini!

Lämpimät tervetulotoivotukset kaikille uuden blogini lukijoille!

Tämä blogi on luotu kuluvan vuoden 2008 lokakuun kuntavaalien vaalityötä varten. Olen ehdokkaana Perussuomalaisten listalla Kuopiossa, yhdessä monen muun hienon ehdokkaan kanssa. Nämä kuntavaalit ovat ensimmäiset vaalini minkään puolueen ehdokkaana. Perussuomalaiset valitsin poliittiseksi viiteryhmäkseni, koska koin tämän puolueen olevan helposti lähestyttävä, ihmisystävällinen ja ennen kaikkea agendaltaan itseäni lähellä.

Vaalityö on mielenkiintoista, mutta varsin aikaavievää työtä, varsinkin opiskelijalle jonka aika on muutenkin kortilla. Yritän kuitenkin päivittää tätä blogia mahdollisimman usein, ja niin kauan kuin asiaa riittää (ja sitähän riittää!). Mielipiteitäni siitä, kuinka kunnallisia asioita tulee hoitaa, tulen sitten esittelemään tässä blogissa. Myös kysymyksiin yritän vastata parhaani mukaan.

Ei sitten muuta kuin hyvää vaalisyksyä kaikille, ja muistakaa äänestää kunnallista Perussuomalaista!