Urheilukevennys jälleen

Viime viikonloppuna tein varsin merkittävän havainnon. Ei ole mitenkään merkityksetöntä huomata, että vielä kahdenkymmenenkahden kypsässä iässäkin sitä kykenee innostumaan uusista asioista. Tässä kyseisessä tapauksessa tuohon kiihkeään maniaan minut siivitti yleisesti taitoluistelu, tuo minulle ennestään varsin tuntematon lajien keisarinna ja erikseen tämän lajin Helsingissä järjestetys EM-kisat. Vähän sattuman kaupalla satuin juuttumaan television eteen lauantaina juuri kun kisattiin suomalaisittain jännittävimmässä lajissa, naisten vapaaohjelmassa.

Tiesin etukäteen mukana olevan kolme suomalaista, joten silkasta mielenkiinnosta ja myös syystä että televisiosta ei juuri sillä hetkellä tullut mitään parempaakaan, päätin katsoa mitä ohjelmassa seuraa. Täytyy tunnustaa, että olin hetkessä myyty. Taitoluistelun täytyy olla juuri niin vaikeaa kuin miltä se näyttääkin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puutu, ja lisäksi puhtaan estetiikan kannalta ajateltuna piruetit ja lutzit sun muut ovat henkeäsalpaavan kaunista katseltavaa (enkä nyt puhu pelkästään urheilijoiden ulkoisesta olemuksesta, köh köh).

Tietysti tässä vaiheessa näistä kisoista on sanottu jo melkein kaikki mahdollinen. Laura Lepistön 110 ja risat saivat minut huutamaan järjettömänä, mutta Susanna Pöykiön kolmatta sijaa osasin jo odottaa. Kiira Korven viides sija kruunasi kisan ja Maamme-laulun kuunteleminen palkintojenjaossa tuntui aivan yhtä hienolta kuin aina. Suomalaismenestys näissä kisoissa oli jotain aivan mahtavaa, juuri tällaista toivotaan jokaisen urheilulajin harrastajien ja katsojien keskuudessa tapahtuvaksi omilla areenoilla.

Ai niin, mieleenpainuvin hetki tässä kilpailussa, hetki joka hyppyytti sydäntäni pari kertaa tyhjäkäynnillä, oli tietysti Kiira Korven kaatuminen, raju laitaa vasten törmääminen, esityksen keskeyttäminen, itsensä kokoaminen ja lopulta ohjelman loppuun vieminen aluksi hieman hapuillen mutta sitten - yleisön raivokkaasti tukiessa ja itsevarmuuden selvästi palautuessa - varsin mallikkaasti. Kiira osoitti aivan valtavaa suomalaista sisua nostaessaan sijoitustaan vielä lyhytohjelman jälkeen kaksi pykälää, vaikka vapaaohjelma alkoikin pahimmalla mahdollisella tavalla. Joku heikompi kilpasisko olisi voinut luovuttaakin, se laitaan törmääminen nimittäin aivan selvästi sattui.

Mutta mitäpä tässä sen enempää jaarittelemaan. Uskallan haastaa kaikki pahimmatkin äijänköriläät tutustumaan taitoluisteluun. Itse en ainakaan millään malttaisi odottaa MM-kisoja...