Viime päivien kiistatta kuumin puheenaihe on ollut hallituksen aie korottaa yleistä vanhuuseläkeikää nykyisestä 63:sta vuodesta jopa 65:een. Tarkoituksena on tietenkin pitää suomalaiset kauemmin kiinni työn syrjässä, millä oletettavasti korjataan hieman vinoutunuttta huoltosuhdetta, paikataan työvoimapulaa, lisätään verotuloja, helpotetaan valtion velkojien elämää ja ties mitä muuta vielä.
Oppositiopoliitikot ja ay-miehet ja naiset ovat olleet järjestään tyrmistyneitä tästä esityksestä, eivätkä aivan syyttä. Vanhasen hiihtolenkillä syntyneessä ideassa ja sen toteutuksessa on niin paljon mätää, että en oikein tiedä mistä tätä sotkua olisi hyvä lähteä purkamaan.
Ilmeisesti Vanhanen on pääministerinä saavuttanut sellaisen arvovallan, että hän voi hetken mielijohteesta, hiihtolenkillä syntyneen idean perusteella, täysin ilmoitusasiana runnoa henkilökohtaisella sananvallallaan läpi näin suuren uudistuksen jossain hallituksen riihessä, kysymättä mielipiteitä muilta kuin Kataisen Jyrkiltä. Ennen vanhaan tällaiset päätökset tavattiin tehdä kolmikannassa, ja hyvässä yhteistyössä. Nykyinen hallitus on kuitenkin päättänyt haistattaa kolmikannalle pitkät, koska "oli odotettavissa, että ammattiyhdistyksistä ei kuitenkaan tukea löydy." Tämä on kohtalokasta demokratian kannalta.
Hallituksen kaavailemat hyödyt eläkeiän nostosta toimivat kyllä paperilla, mutta käytännössä asia on hieman monimutkaisempi. Jos todella kuvitellaan, että näinä vuosina eläkeikään ehtivät kituuttavat kiltisti töissä samalla kun vuosikymmeniä odotettu eläkeaika karkaa hiljalleen kauemmaksi, niin ehkä olisi syytä miettiä uudestaan. Todennäköisesti suuri osa juuri tällä hetkellä eläkeikää lähestyvistä järjestää itsensä eläkkeelle, ennen kuin tuo nosto tulee kokonaisuudessaan voimaan. Näin hallituksen suunnitelmalla on itse asiassa täysin päinvastainen vaikutus, kuin oli tarkoitus.
Pakottaminen tuntuu muutenkin olevan ainoa motivointikeino, jonka Vanhanen-Katainen-korporaatio osaa. Tällä hetkellä Suomessa keskimääräinen eläköitymisikä on alle nykyisen eläkeiän. Eläköitymisikää ei saada merkittävästi nostettua pakottamalla, jos samalla ei kiinnitetä huomiota työssä jaksamiseen. On aivan sama, mikä se yleinen eläkeikä paperilla on, jos totuus on kuitenkin se että suomalainen ei jaksa työssään siihen asti. Varmasti tässäkin asiassa oltaisiin voitu saavuttaa haluttu tulos, jos oltaisiin kiinnitetty huomiota eläköitymisikään eläkeiän sijasta.
Media odottaa tämän asian tiimoilta kieli pitkällä SAK:n masinoimaa yleislakkoa. Sellaista tuskin tulee, mutta opposition välikysymys on ilmeisesti tulossa. Välikysymys saattaisi purrakin, jos hallituspuolueista löytyisi tarpeeksi selkärankaisia poliitikkoja, jolla olisi kanttia asettua Vanhasen ja Kataisen jyrän eteen. Nykyisessä parlamentarismin tilassa sellaista ihmettä vain ei ikävä kyllä taida tapahtua.
maanantai 2. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti