Avoin kirje Timo Soinille

Hyvä Timo,

Olen pitkään kunnioittanut poliittisia kykyjäsi ja ihaillut esiintymistaitojasi. Olen pitänyt perin selvänä sitä, että sinun henkilökohtainen karismasi on vaikuttanut vahvasti Perussuomalaisten kannatuksen jatkuvaan nousuun. Myös oma päätökseni liittyä ensin Perussuomalaisiin Nuoriin ja myöhemmin Puolueeseen syntyi osittain juuri sinun kansantajuisten, johdonmukaisten ja lahjomattomien linjaustesi ansiosta.

Viimeisintä päätöstäsi minun on kuitenkin ollut varsin hankala ymmärtää. En voi käsittää, miksi vahvassa nousussa olevan puolueen puheenjohtaja, eittämättä kyseiselle puolueelle lähes korvaamaton mies haluaa ehdoin tahdoin jättää väliaikaisesti kotimaan politiikan ja lähteä Brysseliin kokeillakseen taitojaan Euroopan parlamentissa. Eikö ole täysin ennenkuulumatonta, että vahvaa luottamusta puolueen jäsenten keskuudessa nauttiva puheenjohtaja päättää jättää jäsenet kotimaassa selviämään ilman puheenjohtajan vahvaa ohjausta?

Unohdetaan hetkeksi Jussi Halla-aho. Sähköpostiisi lienee tulvinut kaikenlaista palautetta Halla-ahon kannattajilta, ja niiden lukeminen tuskin on ollut mieltäylentävää. Minä en kuitenkaan välitä ollenkaan siitä, onko Perussuomalaisten ehdokkaana Jussi Halla-aho vai ei, kunhan listalta löytyy hyvät Perussuomalaiset arvot omaavia, päteviä ehdokkaita. Juuri näin onkin Perussuomalaisten listan tilanne, minulla oli jopa vaikeuksia päättää, valitsisinko ehdokkaakseni kenties Vesa-Matti Saarakkalan, Sampo Terhon vai sittenkin Erkki Havansin. Lista oli jo valmiiksi oikein hyvä ja varmasti sieltä löytyy ehdokas jokaiselle Perussuomalaisia kannattavalle.

Nyt kuitenkin kuulen, että listalla onkin uusi nimi: Puheenjohtaja Timo Soini. Mies joka sai viime presidentinvaaleissa yli satatuhatta ääntä. Selvästi puolueen valovoimaisin ja näkyvin ehdokas. Ykkösehdokas, kuten usein sanotaan. Ääniharava, sanotaan vielä useammin. Jos tarkoituksena on kerätä ääniä listalle, se sinulta kyllä onnistuu. Sitä en epäile hetkeäkään. Samalla vain olet tehnyt itsestäsi huomion keskipisteen ja tehnyt näistäkin vaaleista "Soinin vaalit".

Vielä enemmän minua hämmentää se, että vielä tammikuussa vakuutit, että et ole lähdössä ehdolle näissä vaaleissa. Olkoonkin, että kyse saattoi olla vain reagoinnista siihen median nostamaan meteliin, joka koski vitsailuasi mahdollisesta ehdolle lähtemisestä pelkässä äänten keräämismielessä. Sanoit lisäksi, että EU-vaalit eivät sinua henkilökohtaisesti kiinnosta. Mitä tästä pitäisi ajatella? Vaikka nyt oletkin vakuuttanut ottavasi paikan vastaan, mikäli tulet valituksi, miten tavallinen kansalainen voi tässä enää pysyä kärryillä? Miksi et voi pysyä sivussa, kun kerran olit jo niin luvannut?

Olet myös ilmoittanut pyrkiväsi jatkokaudelle puolueen puheenjohtajana, sekä pyrkiväsi eduskuntaan jälleen vuonna 2011. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että poissaolosi kestäisi kaikeksi onneksi vain noin puolitoista vuotta. Tuona aikana kotimaa jäisi Raimo Vistbackan käsiin. En epäile hänen taitojaan ollenkaan. Mutta miksi järjestää asiat näin, jos tuon poissaolon on tarkoitus kestää vain puolitoista vuotta? Mitä uskot ehtiväsi tuossa ajassa oppimaan? Ehditkö ehkä viisastumaan paljonkin EU:n asioista? Ja näyttääkö EU loppujen lopuksi läheltä yhtään sen erilaisemmalta?

Mainitsit aikaisemmin, että puolueen eurovaaliehdokaslistalle oli jopa tungosta. Tämä tarkoittanee sitä, että voidakseen asettaa sinut ehdolle, puoluehallitus on joutunut tiputtamaan listalta yhden mahdollisesti muuten pätevän ja varteenotettavan ehdokkaan. Entä miltä luulet tämän ratkaisun tuntuvan niistä puoluehallituksen jo nimeämistä ehdokkaista, jotka aikaisemmin olivat kaikki keskenään enemmän tai vähemmän samalla viivalla. Nyt he joutuvat kilpailemaan puolueen mahdollisesti ainoasta EU-parlamenttipaikasta valtakunnallisen ääniharavan ja koko kansan suosikin kanssa. Miten tällainen asetelma motivoi vaalityöhön?

Vaalityö on aina rankkaa ja kuluttavaa, varsinkin eurovaaleissa jotka eivät kansaa perinteisesti kiinnosta juuri ollenkaan. Ymmärrän hyvin, että kun sinä olet ehdokkaana, voimme saada kansan kiinnostumaan paremmin näistä vaaleista ja sillä "vetoavulla" voi vaalityömme hieman helpottua. Mutta onko todella ainut mahdollinen ratkaisu se, että sinä olet itse ehdokkaana? Etkö olisi voinut esiintyä julkisesti puhuen hyvien ehdokkaidemme puolesta? Etkö usko puolueessa asioiden tulevan tehdyksi, ellet tee niitä itse?

Joka tapauksessa toivotan menestystä vaaleissa sinulle ja ennenkaikkea Perussuomalaiselle puolueelle, meidän puolueellemme. Terveisiä myös Vesa-Matti Saarakkalalle, jota aion itse olla tukemassa matkalla Brysseliin.

-Kuopiossa 30. maaliskuuta 2009, Arttu Ojanperä