Koska kesälomani bloggaamisesta venyi aivan liian pitkäksi ja koska en saanut pakotettua itseäni tietokoneen ääreen edes siksi aikaa, että olisin kirjoittanut kommenttini kesällä käydyistä eurovaaleista, olen pakotettu kertaamaan kesän tapahtumia jokseenkin ripeällä tahdilla. Ihan lähipäivinä täytyy palata myös viime aikojen tapahtumiin, joista tärkein lienee Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti. Mutta ensin pari sanaa ensimmäisestä puoluekokouksestani.
Minulle puoluekokoukseen osallistuminen tänä vuonna oli varsin helppoa, järjestettiinhän se Seinäjoella jossa itsekin majailin tuohon aikaan. Täytyy ihailla pitkien matkojen takaa saapunutta puolueväkeä, heille kyseessä oli paljon mittavampi vapaa-ajan uhraaminen ja käytännön asioiden järjesteleminen. Itse pystyin jopa käymään pikaisesti kotona syömässä siinä vaiheessa kun puolueen toisesta varapuheenjohtajasta äänestettiin.
Kokemuksena puoluekokous oli varsin opettavainen. Osittain tämä johtui siitä, että kokoussali oli ääriään myöten (ja ylikin) täynnä, ja onnistuin vaivoin löytämään vapaan paikan kahden kokeneen, jo SMP:ssä vaikuttaneen puolueketun välistä. Nämä nimeltä mainitsemattomat herrat suhtautuivat minuun epäilemättä niin kuin pitikin: kuten puoluetoiminnan oppilaaseen. Heiltä sainkin lyhyessä ajassa kiistämättömän hyödyllistä sisäpiirin kokemukseen nojaavaa oppia puoluetoiminnasta.
Muuten puoluekokouksen onnistuneisuudesta voidaan olla monta mieltä. Käytännön järjestelyt oli toki mitoitettu merkittävästi pienemmälle osallistujamäärälle, mikä kieli siitä että järjestävä tahoki oli yllättynyt kokouksen suuresta osallistujamäärästä. Tämähän on periaatteessa hyvä merkki: Puolue kasvaa ja kenttäväki on innokasta osallistumaan. Tiedotusvälineetkin hämmästelivät täyteen ahdettua kokoussalia, mikä mielestäni oli loistava mediavoitto. Oli kuitenkin hieman kiusallista, kun kaikille ei riittänyt istumapaikkoja. Ensi kerralla olemme viisaampia.
Timo Soinin nauttima suosio tuli hyvin esiin kokouksessa. Puheenjohtaja valittiin jatkokaudelle yksimielisesti, ja Timon puheen aikana taidettiin kuulla useammat aplodit kuin Veikko Vennamon puheille koskaan. Omasta mielestäni Soini on tällä hetkellä ainut oikea mies johtamaan tätä puoluetta. Myös varapuheenjohtajisto saa hyväksyntäni, erityisesti tietysti Vesa-Matti Saarakkala, puolueen kolmas varapuheenjohtaja. Tässä vaiheessa täytynee mainita, että luullakseni Vesa-Matti olisi valittu ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi kirkkaasti, mutta hän itse pelisilmää omaavana miehenä kieltäytyi tuosta kunniasta.
Puoluekokouksessa tuli hyväksytyksi myös paljon kiisteltyjä sääntömuutoksia, joiden nojalla mm. puolueen jäsenen tulee olla "hyvämaineinen kansalainen". Käytännössä tämä tarkoittaa kuulemma sitä, että esim. rikoksiin syyllistyvät voitaisiin periaatteessa erottaa puolueesta. Tämä kuulostaa hurjalta, ja toivon tosiaan että tätä pykälää tullaan soveltamaan lähinnä räikeimpiin tapauksiin. Ei siis niin, että jos olet vuonna -82 syyllistynyt lievään rattijuopumukseen niin saat katsella itsellesi uuden puolueen. Vahva uskoni on, että Perussuomalaiset on tästäkin eteenpäin rehellisten, järkevien ja ymmärtävien ihmisten puolue.
---
Eurovaalit menivät taasen Perussuomalaisten kannalta juuri niin kuin moni oli etukäteen aavistellutkin. Soini marssi Brysseliin ennennäkemättömällä äänivyöryllä ja varamieheksi valittiin Sampo Terho. Mielestäni varsin tyydyttävä tulos. Sampon hillittyä olemusta ja järkiperäistä argumentointia olen ihaillut jo pitkän aikaa.
Perussuomalaistet oli mukana myös auttamassa vaaliliiton kautta Euroopan parlamenttiin Kristillisdemokraattien Sari Essayahia. Häntä pidän myös oikein sopivana ihmisenä parlamenttiin, vaikka hän "väärää" puoluetta edustaakin. Yhteistyö on näissä asioissa usein valttia, ja luulenpa että yhteistyötä PS:n ja KD:n välillä tullaan näiden onnistuneiden vaalien jälkeen näkemään vastakin.
Hämmentävintä vaalituloksessa oli kieltämättä kuitenkin vasemmiston täydellinen romahdus. SDP:n ääniharavana toimi politiikassa kokematon Mitro Repo, joka oli herättänyt ennen vaaleja varsinaista kohua kiistelyllään ortodoksisen kirkon kanssa. Vasemmistoliitto taas jäi nuolemaan näppejään.
---
Loppuvuosi tulee olemaan haastava niin kansalle kuin poliitikoillekin. Valtakunnalliset otsikot kertovat taantuman vääjäämättömästä syvenemisestä, työttömyyden kasvusta uusiin ennätyksiin asti, paperiteollisuuden alasajosta Suomessa ja tuloerojen pysäyttämättömästä kasvusta. Kaikki nämä ja lisäksi vielä muut haasteet yhteenlaskettuna tarjoavat kenelle tahansa valtaisan ongelmavyyhden. Valtaisan, mutta ei ratkaisemattoman. Vaaleja on tulossa lisää, ja vaalien välilläkin asioihin on mahdollista vaikuttaa. Valitsemalla Perussuomalaiset valitset ongelmanratkaisijat.
tiistai 1. syyskuuta 2009
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Ehdokkaita valitsemaan!
Nyt on sitten saapunut se päivä, kun kaikki tulevien EU-vaalien ehdokkaat ovat vihdoin selvillä. Ehdokkaita on asetettu kiitettävän runsaasti, puolueet ovat olleet tässä asiassa aktiivisia. Eipä noita listoja toisaalta pitäisi olla hankala täyttääkään, kun täydelle listalle ei mahdu kuin 20 ehdokasta... Mukana on myös käsittääkseni ensimmäistä kertaa eurovaaleissa valitsijayhdistyksen ehdokas, lääkäri-homeopaatti Liisa Sulkakoski.
Sen sijaan Jussi Halla-aho (helsinkiläinen filosofian tohtori, kielitieteilijä, kaupunginvaltuutettu, maahanmuuttokriitikko, blaa-blaa-blaa), jolle tamperelaisen Juha Mäki-Ketelän organisoima valitsijayhdistys myös sai kerättyä tarvittavan määrän kannattajakortteja, yllätti hieman yllättäen jättävänsä nämä vaalit väliin. Jussi siis kieltäytyi kunniasta asettua oman valitsijayhdistyksensä ehdokkaaksi. Jussin perustelut voi jokainen käydä lukemassa hänen omalta kotisivultaan. Mielestäni perustelut ovat varsin asialliset, ja tukevat sitä käsitystä että Halla-aho on todella järkevä ja harkitseva mies, jolle hänen ja hänen kannattajiensa agendan edistyminen on tärkeämpää kuin henkilökohtainen menestys.
Tiedotteessaan Jussi Halla-aho myös ilmoitti äänestävänsä itse Perussuomalaisten Sampo Terhoa, ja kehoitti myös kannattajiaan äänestämään samoin. Sampo on varmasti mielissään saadessaan kampanjalleen näin näkyvän tukijan. Lisäksi se todistaa, että Jussi ei ole katkeroitunut Perussuomalaisia kohtaan samalla tavalla kuin osa hänen kiihkomielisemmistä kannattajistaan.
Mutta olipa valintasi sitten Sampo Terho, Timo Soini, Vesa-Matti Saarakkala (jonka äänestämiseen olen itse päätynyt) tai joku muu, kehotan uhraamaan pienen palan aikaa jonakin päivänä ehdokkaan valitsemiseen. Perussuomalaisten listalla on kymmenen hyvää ja pätevää ehdokasta, toivottavasti löydät heidän joukostaan mieleisesi. Muista äänestää kesän vaaleissa! Nyt tehdään Perussuomalaista ja Peruseurooppalaista historiaa!
Sen sijaan Jussi Halla-aho (helsinkiläinen filosofian tohtori, kielitieteilijä, kaupunginvaltuutettu, maahanmuuttokriitikko, blaa-blaa-blaa), jolle tamperelaisen Juha Mäki-Ketelän organisoima valitsijayhdistys myös sai kerättyä tarvittavan määrän kannattajakortteja, yllätti hieman yllättäen jättävänsä nämä vaalit väliin. Jussi siis kieltäytyi kunniasta asettua oman valitsijayhdistyksensä ehdokkaaksi. Jussin perustelut voi jokainen käydä lukemassa hänen omalta kotisivultaan. Mielestäni perustelut ovat varsin asialliset, ja tukevat sitä käsitystä että Halla-aho on todella järkevä ja harkitseva mies, jolle hänen ja hänen kannattajiensa agendan edistyminen on tärkeämpää kuin henkilökohtainen menestys.
Tiedotteessaan Jussi Halla-aho myös ilmoitti äänestävänsä itse Perussuomalaisten Sampo Terhoa, ja kehoitti myös kannattajiaan äänestämään samoin. Sampo on varmasti mielissään saadessaan kampanjalleen näin näkyvän tukijan. Lisäksi se todistaa, että Jussi ei ole katkeroitunut Perussuomalaisia kohtaan samalla tavalla kuin osa hänen kiihkomielisemmistä kannattajistaan.
Mutta olipa valintasi sitten Sampo Terho, Timo Soini, Vesa-Matti Saarakkala (jonka äänestämiseen olen itse päätynyt) tai joku muu, kehotan uhraamaan pienen palan aikaa jonakin päivänä ehdokkaan valitsemiseen. Perussuomalaisten listalla on kymmenen hyvää ja pätevää ehdokasta, toivottavasti löydät heidän joukostaan mieleisesi. Muista äänestää kesän vaaleissa! Nyt tehdään Perussuomalaista ja Peruseurooppalaista historiaa!
torstai 23. huhtikuuta 2009
Miksi EU ja kansanvalta eivät sovi yhteen?
Euroopan parlamentin vaalit lähestyvät vääjäämättä, ja minä olen ilmeisesti nyt jumittunut kirjoittamaan vain yhdestä aiheesta. Mutta ei se mitään, nämä EU-vaalit tarvitsevat kaiken mahdollisen huomion, jotta EU:n kurssi voidaan vihdoin kääntää demokraatiisempaan suuntaan. Kuten olen aikaisemmin todennut, aion tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa antaa tukeni Perussuomalaisten nuorten puheenjohtajana toimivalle Vesa-Matti Saarakkalalle.
Vesa-Matti on omilla kotisivuillaan kirjoittanut varsin osuvasti siitä, miksi Euroopan Unioni ei voi missään olosuhteissa olla demokratian perusteilla toimiva valtioiden liitto, ja miksi kansanvalta on EU-eliitille niin vastenmielinen käsite. Kansanvaltaisena järjestelmänä EU voisi toimia ainoastaan, jos olisi olemassa jokin yhtenäinen eurooppalainen kansa. Näin ei kuitenkaan ole, joten EU:n toimivuuden kannalta on tärkeää, että Euroopan kansat pystytään päätöksenteossa ohittamaan. Jopa tämän periaatteen pohjalta luoduilla byrokraattisilla elimillä on vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen mistään, joten on suunniteltu Lissabonin sopimus mahdollistamaan harvojen ja (vaaleilla) valitsemattomien totaalisen ylivallan EU:ssa.
EU:n tavoitteet, siis ne tavoitteet joista juhlapuheissa jankutetaan väsymykseen asti, ovat kuulemma Euroopan kansoja lähentäviä ja konflikteja ehkäiseviä. Nämä ovat hienoja tavoitteita, mutta tarpeeksi moni ei ilmeisesti ole tullut ajatelleeksi, että nämä tavoitteet menettävät merkityksensä saman tien, kunhan Euroopan kansat saadaan pakotettua saman katon alle ja liittovaltio saadaan perustettua. Onhan ilmeistä, että Euroopan kansoja ei tarvitse enää lähentää keinotekoisesti, kun kansojen päätäntävalta on luovutettu eliitille. Eikä sisäisiä konflikteja juurikaan synny siinä Euroopassa, jossa vastarinnan väkivaltaisesta tukahduttamisesta vastaa EU:n oma palkka-armeija.
Omasta puolestani voisin sanoa, että minulle kaikista inhottavin piirre EU:ssa on se, miten se suhtautuu omiin kansalaisiinsa. Jos kansa ei ole jostain asiasta "oikeaa" mieltä, kansan mielipiteelle ei anneta mitään arvoa, koska asioista on mahdollista päättää kabineteissakin. Kansalle tai kansan valitsemille edustajilta ollaan Lissabonin sopimuksen kautta viemässä viimeisinkin päätäntävalta omissa asioissaan. Siis mikäli EU:n byrokraatit ja oligarkit eivät armeliaasti luovuta valtaa joissain asioissa jäsenvaltioiden parlamenteille.
Kaiken tämän tueksi voisin kehottaa lukemaan nimimerkki Turjalaisen erinomaisen kirjoituksen aiheesta. Ehkä perversseintä tässä kaikessa on se, että meidän omat poliittiset päättäjät ovat valmiita hyväksymään tämän kaiken, ilman ehtoja.
Perussuomalaiset on Suomen eduskuntapuolueista ainut, joka suhtautuu kriittisesti EU:n liittovaltiokehitykseen, EU:n epädemokraattisiin piirteisiin ja rahamarkkinoiden ylivaltaan unionin sisällä. Tällainen kriittisyys yritetään usein demonisoidan valtaapitävien taholta, ohittamalla kritiikki olankohautuksella ja kerta toisensa jälkeen tutummaksi käyvällä liturgiavastauksella "muutosvastarinnasta" ja "separatismista". No, kriittisiä ääniä ei voi tukahduttaa loputtomasti. Tue siis Perussuomalaisia tulevissa vaaleissa!
---
Perussuomalaiset on avannut uuden EU-vaaliaiheisen nettisivun, jolta löytyy paljon tärkeää ja ajankohtaista tietoa, mitä vaaleihin tulee. Suosittelen tutustumaan osoitteeseen www.peruseuro.fi.
Vesa-Matti on omilla kotisivuillaan kirjoittanut varsin osuvasti siitä, miksi Euroopan Unioni ei voi missään olosuhteissa olla demokratian perusteilla toimiva valtioiden liitto, ja miksi kansanvalta on EU-eliitille niin vastenmielinen käsite. Kansanvaltaisena järjestelmänä EU voisi toimia ainoastaan, jos olisi olemassa jokin yhtenäinen eurooppalainen kansa. Näin ei kuitenkaan ole, joten EU:n toimivuuden kannalta on tärkeää, että Euroopan kansat pystytään päätöksenteossa ohittamaan. Jopa tämän periaatteen pohjalta luoduilla byrokraattisilla elimillä on vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen mistään, joten on suunniteltu Lissabonin sopimus mahdollistamaan harvojen ja (vaaleilla) valitsemattomien totaalisen ylivallan EU:ssa.
EU:n tavoitteet, siis ne tavoitteet joista juhlapuheissa jankutetaan väsymykseen asti, ovat kuulemma Euroopan kansoja lähentäviä ja konflikteja ehkäiseviä. Nämä ovat hienoja tavoitteita, mutta tarpeeksi moni ei ilmeisesti ole tullut ajatelleeksi, että nämä tavoitteet menettävät merkityksensä saman tien, kunhan Euroopan kansat saadaan pakotettua saman katon alle ja liittovaltio saadaan perustettua. Onhan ilmeistä, että Euroopan kansoja ei tarvitse enää lähentää keinotekoisesti, kun kansojen päätäntävalta on luovutettu eliitille. Eikä sisäisiä konflikteja juurikaan synny siinä Euroopassa, jossa vastarinnan väkivaltaisesta tukahduttamisesta vastaa EU:n oma palkka-armeija.
Omasta puolestani voisin sanoa, että minulle kaikista inhottavin piirre EU:ssa on se, miten se suhtautuu omiin kansalaisiinsa. Jos kansa ei ole jostain asiasta "oikeaa" mieltä, kansan mielipiteelle ei anneta mitään arvoa, koska asioista on mahdollista päättää kabineteissakin. Kansalle tai kansan valitsemille edustajilta ollaan Lissabonin sopimuksen kautta viemässä viimeisinkin päätäntävalta omissa asioissaan. Siis mikäli EU:n byrokraatit ja oligarkit eivät armeliaasti luovuta valtaa joissain asioissa jäsenvaltioiden parlamenteille.
Kaiken tämän tueksi voisin kehottaa lukemaan nimimerkki Turjalaisen erinomaisen kirjoituksen aiheesta. Ehkä perversseintä tässä kaikessa on se, että meidän omat poliittiset päättäjät ovat valmiita hyväksymään tämän kaiken, ilman ehtoja.
Perussuomalaiset on Suomen eduskuntapuolueista ainut, joka suhtautuu kriittisesti EU:n liittovaltiokehitykseen, EU:n epädemokraattisiin piirteisiin ja rahamarkkinoiden ylivaltaan unionin sisällä. Tällainen kriittisyys yritetään usein demonisoidan valtaapitävien taholta, ohittamalla kritiikki olankohautuksella ja kerta toisensa jälkeen tutummaksi käyvällä liturgiavastauksella "muutosvastarinnasta" ja "separatismista". No, kriittisiä ääniä ei voi tukahduttaa loputtomasti. Tue siis Perussuomalaisia tulevissa vaaleissa!
---
Perussuomalaiset on avannut uuden EU-vaaliaiheisen nettisivun, jolta löytyy paljon tärkeää ja ajankohtaista tietoa, mitä vaaleihin tulee. Suosittelen tutustumaan osoitteeseen www.peruseuro.fi.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Miten vaaleissa käy?
Jälleen on ehtinyt tapahtua paljon hyvää, pahaa, ja yhdentekevää sen jälkeen kun Perussuomalaiset Sannfinländarna rp. nimesi viimeiset ehdokkaansa kesän EU-vaaleihin. Ilmassa on alkanut leijailla sitä aivan erityistä jännitettä, joka niin erottamattomasti liittyy tulossa oleviin vaaleihin. Mielipidemittauksia on teetetty, niitä on tulkittu ja niiden pohjalta on vedetty johtopäätöksiä, osin varsin pitkälle meneviäkin.
Viimeisimmät gallupit ovat toki lupailleet Perussuomalaisille hyvää, peräti 8,1 prosentin kannatusta. Kannatuksen kasvu näyttää siis jatkuvan edelleen nousujohteisena, kaikesta huolimatta. Ennen kuin vaalipäivään päästään, ehtinee teoreettinen kannatus vielä hilautua muutaman kymmenyksen suuntaan tai toiseen (toivottavasti ylös). Perussuomalaisten kohtalonkysymys onkin, kuinka tarkasti teoreettinen kannatus realisoituu vaalituloksissa. Kannattajat on saatava uurnille asti, on siis onnistuttava siinä missä edellisten EU-vaalien tapauksessa on epäonnistuttu. Tämä tulee kysymään aktiivista vaalityötä kaikilta puolueen aktiiveilta.
Puheenjohtaja Soini on tavoilleen uskollisena asettanut vaalien tavoitteet korkealle: Kymmenen prosentin kannatus ja kaksi meppiä PS/KD-vaaliliitolle, mieluiten tietysti molemmat paikat Perussuomalaisille. Kun Soini itse toimii vaaliveturina, tämä tavoite saattaa olla hieman helpompi saavuttaa. Henkilökohtaisesti toivon, että näissä vaaleissa tapahtuisi sama mikä muutamissa edellisissä vaaleissa: Että yllättyisin jälleen kerran positiivisesti vaalituloksesta. Joka tapauksessa nyt jos koskaan on Perussuomalaisilla ainutlaatuinen tilaisuus saada Euroopan parlamenttiin oma edustaja "palovaroittimeksi", kuten vaalisloganissa sanotaan. Nyt jos koskaan, puoluetoverit!
Vielä ei kuitenkaan ole yhtään ääntä annettu, ja kaikki ehdokkaat ovat toistaiseksi samalla viivalla. Koska minä en ole kovin hyvä ennustamaan vaalien lopputuloksia, tyydyn miettimään mitä tapahtuisi, jos eräät skenaariot toteutuisivat. Käytännössä PS:n ja KD:n vaaliliiton mahdolliset paikkamäärät voivat jakautua neljällä tavalla: Jos vaaliliitto saa kaksi paikkaa, voi niistä mennä yksi kummallekin puolueelle, tai sitten molemmat PS:lle. Jos taas liitto saa vain yhden paikan, se voi mennä kummalle puolueelle vain, kaikki riippuu ykkösehdokkaiden vetovoimasta.
Perussuomalaisten ykkösehdokas on kiistattomasti Timo Soini, joka on ollut valtakunnallinen ääniharava jo parissa vaaleissa. Kristillisten ykkösehdokas taas lienee Sari Essayah. En osaa sanoa, kumpi heistä saa enemmän ääniä. Soini on toki valtakunnallisesti tunnetumpi, mutta toisaalta kristillisten omassa piirissä Essayah saanee leijonanosan puolueen äänipotista. Jos kristillisten kampanja kuitenkin syystä tai toisesta epäonnistuu, on mahdollista, että PS:n "kakkosehdokas" kiriikin Essayahin ohi. Tuossa tilanteessa voitaisiin saavuttaa PS:n kannalta paras mahdollinen lopputulos, kaksi omaa meppiä.
Meidän kannaltamme huonoin vaihtoehto olisi se, jos vaaliliiton ainut läpimenijä olisi Kristillisten ehdokas. Toteutuessaan tämä skenaario olisi ikävä tahra Puolueen vaalihistoriassa ja varmasti osaltaan hidastaisi kannatuksen kasvua. Lisäksi se tarkoittaisi, että joutuisimme pärjäämään jälleen viisi vuotta ilman omaa meppiä, eli ilman Perussuomalaista palovaroitinta Brysselissä. Tämä on varsin uhkaava skenaario, ja sen välttämiseksi olisi kyettävä kääntämään täysin ympäri se trendi, mikä on kuvannut Perussuomalaisten menestystä menneissä EU-vaaleissa.
Jos taas ainut läpimenijä olisi Soini, tarkoittaisi se sitä, että seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä katsottaisiin jakoa jälleen uudestaan: Soini palaisi todennäköisesti Helsinkiin, ja hänen lunastamansa paikka Euroopan parlamentissa olisi vaarassa valua Kristillisille! Jotta voisimme varmistaa, meppimme toimintakauden olevan täydet viisi vuotta, olisi meidän Perussuomalaisten kerättävä kahdelle ehdokkaalle enemmän ääniä kuin kristillisten paras äänisaalis olisi... Kuten sanottu, tämä on vaikeaa ja vaatii Kristillisten kampanjan epäonnistumista ainakin joltain osin.
Siitä pääsemmekin parhaaseen vaihtoehtoon, eli jos onnistuisimme haalimaan sekä kahdelle ehdokkaalle suurimmat äänimäärät, sekä yhteensä listalle tarvittavan kannatuksen, voisimme saada jopa kaksi Perussuomalaista meppiä. Koska toinen näistä olisi todennäköisesti Soini, olisi jälleen mahdollisuus menettää toinen paikoista Kristillisille, mutta ainakin saisimme pitää oman mepin koko viiden vuoden ajan. Ja tällainen voitto olisi myös suuri imagovoitto, rökälevoitot kun ovat helppoja muistaa.
Näistä skenaarioista huomaamme, että Soinin ehdokkuus toisaalta helpottaa vaalitaisteluamme, mutta toisaalta se mutkistaa asioita melkein kohtuuttomasti. Mainittakoon tässä vielä, että en koe Kristillisdemokraatteja mitenkään vastenmielisiksi vaaliliittokumppaneiksi. Olen ollut pahoillani siitä, että heillä ei ole ollut omaa meppiä, enkä luultavasti ottaisi pelkällä pahalla sitäkään, jos he sellaisen näissä vaaleissa saisivat.
---
Jussi Halla-ahon rannalle jättämisen jälkimainingeissa on keskustelunaiheeksi noussut myös maahanmuuttopolitiikka, joka ei perinteisesti ole ollut kovin pinnalla oleva teema EU-vaalien yhteydessä. Sitä on kuitenkin tarpeen käsitellä myös jonkin verran EU-tasolla, koska siellä syntyvät direktiivit, joita jäsenvaltiot parhaaksi katsomallaan tavalla toteuttavat.
Kun Halla-ahon ehdokkuudella vielä spekuloitiin, kutsui RKP muita puolueita allekirjoittamaan rasisminvastaisen julkilausuman, jonka tarkoituksena oli sulkea maahanmuuttokysymykset vaalikeskustelun ulkopuolelle. Timo Soini ei tätä sopimusta allekirjoittanut, koska hänen mielestään sillä pyrittiin vaikuttamaan Perussuomalaisten ehdokasasetteluun. Hän saattoi olla oikeassakin, eräät RKP-vaikuttajat kun olivat tuolloin jo kerinneet julkisesti ilmoittamaan, että jos Soini allekirjoittaa, ei Halla-ahoa voi listalle ottaa.
Soini teki mielestäni viisaan valinnan, sillä uskoakseni jokainen Soinin ja Perussuomalaisten kannattaja on jo saanut selvyyden siihen, että Perussuomalaisissa suhtaudutaan rasismiin yhtä jyrkästi kuin muissakin puolueissa. Olihan puolueemme mukana edellisessäkin vastaavassa sopimuksessa, jonka sisältö on käytännössä sama. Perussuomalaiset voivat kuitenkin nyt puhua vaalikampanjoissaan myös maahanmuutosta kuten ennenkin, ilman kiihkoa ja järkipohjalta, seurauksia ja käytäntöjä arvioiden.
Viimeisimmät gallupit ovat toki lupailleet Perussuomalaisille hyvää, peräti 8,1 prosentin kannatusta. Kannatuksen kasvu näyttää siis jatkuvan edelleen nousujohteisena, kaikesta huolimatta. Ennen kuin vaalipäivään päästään, ehtinee teoreettinen kannatus vielä hilautua muutaman kymmenyksen suuntaan tai toiseen (toivottavasti ylös). Perussuomalaisten kohtalonkysymys onkin, kuinka tarkasti teoreettinen kannatus realisoituu vaalituloksissa. Kannattajat on saatava uurnille asti, on siis onnistuttava siinä missä edellisten EU-vaalien tapauksessa on epäonnistuttu. Tämä tulee kysymään aktiivista vaalityötä kaikilta puolueen aktiiveilta.
Puheenjohtaja Soini on tavoilleen uskollisena asettanut vaalien tavoitteet korkealle: Kymmenen prosentin kannatus ja kaksi meppiä PS/KD-vaaliliitolle, mieluiten tietysti molemmat paikat Perussuomalaisille. Kun Soini itse toimii vaaliveturina, tämä tavoite saattaa olla hieman helpompi saavuttaa. Henkilökohtaisesti toivon, että näissä vaaleissa tapahtuisi sama mikä muutamissa edellisissä vaaleissa: Että yllättyisin jälleen kerran positiivisesti vaalituloksesta. Joka tapauksessa nyt jos koskaan on Perussuomalaisilla ainutlaatuinen tilaisuus saada Euroopan parlamenttiin oma edustaja "palovaroittimeksi", kuten vaalisloganissa sanotaan. Nyt jos koskaan, puoluetoverit!
Vielä ei kuitenkaan ole yhtään ääntä annettu, ja kaikki ehdokkaat ovat toistaiseksi samalla viivalla. Koska minä en ole kovin hyvä ennustamaan vaalien lopputuloksia, tyydyn miettimään mitä tapahtuisi, jos eräät skenaariot toteutuisivat. Käytännössä PS:n ja KD:n vaaliliiton mahdolliset paikkamäärät voivat jakautua neljällä tavalla: Jos vaaliliitto saa kaksi paikkaa, voi niistä mennä yksi kummallekin puolueelle, tai sitten molemmat PS:lle. Jos taas liitto saa vain yhden paikan, se voi mennä kummalle puolueelle vain, kaikki riippuu ykkösehdokkaiden vetovoimasta.
Perussuomalaisten ykkösehdokas on kiistattomasti Timo Soini, joka on ollut valtakunnallinen ääniharava jo parissa vaaleissa. Kristillisten ykkösehdokas taas lienee Sari Essayah. En osaa sanoa, kumpi heistä saa enemmän ääniä. Soini on toki valtakunnallisesti tunnetumpi, mutta toisaalta kristillisten omassa piirissä Essayah saanee leijonanosan puolueen äänipotista. Jos kristillisten kampanja kuitenkin syystä tai toisesta epäonnistuu, on mahdollista, että PS:n "kakkosehdokas" kiriikin Essayahin ohi. Tuossa tilanteessa voitaisiin saavuttaa PS:n kannalta paras mahdollinen lopputulos, kaksi omaa meppiä.
Meidän kannaltamme huonoin vaihtoehto olisi se, jos vaaliliiton ainut läpimenijä olisi Kristillisten ehdokas. Toteutuessaan tämä skenaario olisi ikävä tahra Puolueen vaalihistoriassa ja varmasti osaltaan hidastaisi kannatuksen kasvua. Lisäksi se tarkoittaisi, että joutuisimme pärjäämään jälleen viisi vuotta ilman omaa meppiä, eli ilman Perussuomalaista palovaroitinta Brysselissä. Tämä on varsin uhkaava skenaario, ja sen välttämiseksi olisi kyettävä kääntämään täysin ympäri se trendi, mikä on kuvannut Perussuomalaisten menestystä menneissä EU-vaaleissa.
Jos taas ainut läpimenijä olisi Soini, tarkoittaisi se sitä, että seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä katsottaisiin jakoa jälleen uudestaan: Soini palaisi todennäköisesti Helsinkiin, ja hänen lunastamansa paikka Euroopan parlamentissa olisi vaarassa valua Kristillisille! Jotta voisimme varmistaa, meppimme toimintakauden olevan täydet viisi vuotta, olisi meidän Perussuomalaisten kerättävä kahdelle ehdokkaalle enemmän ääniä kuin kristillisten paras äänisaalis olisi... Kuten sanottu, tämä on vaikeaa ja vaatii Kristillisten kampanjan epäonnistumista ainakin joltain osin.
Siitä pääsemmekin parhaaseen vaihtoehtoon, eli jos onnistuisimme haalimaan sekä kahdelle ehdokkaalle suurimmat äänimäärät, sekä yhteensä listalle tarvittavan kannatuksen, voisimme saada jopa kaksi Perussuomalaista meppiä. Koska toinen näistä olisi todennäköisesti Soini, olisi jälleen mahdollisuus menettää toinen paikoista Kristillisille, mutta ainakin saisimme pitää oman mepin koko viiden vuoden ajan. Ja tällainen voitto olisi myös suuri imagovoitto, rökälevoitot kun ovat helppoja muistaa.
Näistä skenaarioista huomaamme, että Soinin ehdokkuus toisaalta helpottaa vaalitaisteluamme, mutta toisaalta se mutkistaa asioita melkein kohtuuttomasti. Mainittakoon tässä vielä, että en koe Kristillisdemokraatteja mitenkään vastenmielisiksi vaaliliittokumppaneiksi. Olen ollut pahoillani siitä, että heillä ei ole ollut omaa meppiä, enkä luultavasti ottaisi pelkällä pahalla sitäkään, jos he sellaisen näissä vaaleissa saisivat.
---
Jussi Halla-ahon rannalle jättämisen jälkimainingeissa on keskustelunaiheeksi noussut myös maahanmuuttopolitiikka, joka ei perinteisesti ole ollut kovin pinnalla oleva teema EU-vaalien yhteydessä. Sitä on kuitenkin tarpeen käsitellä myös jonkin verran EU-tasolla, koska siellä syntyvät direktiivit, joita jäsenvaltiot parhaaksi katsomallaan tavalla toteuttavat.
Kun Halla-ahon ehdokkuudella vielä spekuloitiin, kutsui RKP muita puolueita allekirjoittamaan rasisminvastaisen julkilausuman, jonka tarkoituksena oli sulkea maahanmuuttokysymykset vaalikeskustelun ulkopuolelle. Timo Soini ei tätä sopimusta allekirjoittanut, koska hänen mielestään sillä pyrittiin vaikuttamaan Perussuomalaisten ehdokasasetteluun. Hän saattoi olla oikeassakin, eräät RKP-vaikuttajat kun olivat tuolloin jo kerinneet julkisesti ilmoittamaan, että jos Soini allekirjoittaa, ei Halla-ahoa voi listalle ottaa.
Soini teki mielestäni viisaan valinnan, sillä uskoakseni jokainen Soinin ja Perussuomalaisten kannattaja on jo saanut selvyyden siihen, että Perussuomalaisissa suhtaudutaan rasismiin yhtä jyrkästi kuin muissakin puolueissa. Olihan puolueemme mukana edellisessäkin vastaavassa sopimuksessa, jonka sisältö on käytännössä sama. Perussuomalaiset voivat kuitenkin nyt puhua vaalikampanjoissaan myös maahanmuutosta kuten ennenkin, ilman kiihkoa ja järkipohjalta, seurauksia ja käytäntöjä arvioiden.
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Avoin kirje Timo Soinille
Hyvä Timo,
Olen pitkään kunnioittanut poliittisia kykyjäsi ja ihaillut esiintymistaitojasi. Olen pitänyt perin selvänä sitä, että sinun henkilökohtainen karismasi on vaikuttanut vahvasti Perussuomalaisten kannatuksen jatkuvaan nousuun. Myös oma päätökseni liittyä ensin Perussuomalaisiin Nuoriin ja myöhemmin Puolueeseen syntyi osittain juuri sinun kansantajuisten, johdonmukaisten ja lahjomattomien linjaustesi ansiosta.
Viimeisintä päätöstäsi minun on kuitenkin ollut varsin hankala ymmärtää. En voi käsittää, miksi vahvassa nousussa olevan puolueen puheenjohtaja, eittämättä kyseiselle puolueelle lähes korvaamaton mies haluaa ehdoin tahdoin jättää väliaikaisesti kotimaan politiikan ja lähteä Brysseliin kokeillakseen taitojaan Euroopan parlamentissa. Eikö ole täysin ennenkuulumatonta, että vahvaa luottamusta puolueen jäsenten keskuudessa nauttiva puheenjohtaja päättää jättää jäsenet kotimaassa selviämään ilman puheenjohtajan vahvaa ohjausta?
Unohdetaan hetkeksi Jussi Halla-aho. Sähköpostiisi lienee tulvinut kaikenlaista palautetta Halla-ahon kannattajilta, ja niiden lukeminen tuskin on ollut mieltäylentävää. Minä en kuitenkaan välitä ollenkaan siitä, onko Perussuomalaisten ehdokkaana Jussi Halla-aho vai ei, kunhan listalta löytyy hyvät Perussuomalaiset arvot omaavia, päteviä ehdokkaita. Juuri näin onkin Perussuomalaisten listan tilanne, minulla oli jopa vaikeuksia päättää, valitsisinko ehdokkaakseni kenties Vesa-Matti Saarakkalan, Sampo Terhon vai sittenkin Erkki Havansin. Lista oli jo valmiiksi oikein hyvä ja varmasti sieltä löytyy ehdokas jokaiselle Perussuomalaisia kannattavalle.
Nyt kuitenkin kuulen, että listalla onkin uusi nimi: Puheenjohtaja Timo Soini. Mies joka sai viime presidentinvaaleissa yli satatuhatta ääntä. Selvästi puolueen valovoimaisin ja näkyvin ehdokas. Ykkösehdokas, kuten usein sanotaan. Ääniharava, sanotaan vielä useammin. Jos tarkoituksena on kerätä ääniä listalle, se sinulta kyllä onnistuu. Sitä en epäile hetkeäkään. Samalla vain olet tehnyt itsestäsi huomion keskipisteen ja tehnyt näistäkin vaaleista "Soinin vaalit".
Vielä enemmän minua hämmentää se, että vielä tammikuussa vakuutit, että et ole lähdössä ehdolle näissä vaaleissa. Olkoonkin, että kyse saattoi olla vain reagoinnista siihen median nostamaan meteliin, joka koski vitsailuasi mahdollisesta ehdolle lähtemisestä pelkässä äänten keräämismielessä. Sanoit lisäksi, että EU-vaalit eivät sinua henkilökohtaisesti kiinnosta. Mitä tästä pitäisi ajatella? Vaikka nyt oletkin vakuuttanut ottavasi paikan vastaan, mikäli tulet valituksi, miten tavallinen kansalainen voi tässä enää pysyä kärryillä? Miksi et voi pysyä sivussa, kun kerran olit jo niin luvannut?
Olet myös ilmoittanut pyrkiväsi jatkokaudelle puolueen puheenjohtajana, sekä pyrkiväsi eduskuntaan jälleen vuonna 2011. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että poissaolosi kestäisi kaikeksi onneksi vain noin puolitoista vuotta. Tuona aikana kotimaa jäisi Raimo Vistbackan käsiin. En epäile hänen taitojaan ollenkaan. Mutta miksi järjestää asiat näin, jos tuon poissaolon on tarkoitus kestää vain puolitoista vuotta? Mitä uskot ehtiväsi tuossa ajassa oppimaan? Ehditkö ehkä viisastumaan paljonkin EU:n asioista? Ja näyttääkö EU loppujen lopuksi läheltä yhtään sen erilaisemmalta?
Mainitsit aikaisemmin, että puolueen eurovaaliehdokaslistalle oli jopa tungosta. Tämä tarkoittanee sitä, että voidakseen asettaa sinut ehdolle, puoluehallitus on joutunut tiputtamaan listalta yhden mahdollisesti muuten pätevän ja varteenotettavan ehdokkaan. Entä miltä luulet tämän ratkaisun tuntuvan niistä puoluehallituksen jo nimeämistä ehdokkaista, jotka aikaisemmin olivat kaikki keskenään enemmän tai vähemmän samalla viivalla. Nyt he joutuvat kilpailemaan puolueen mahdollisesti ainoasta EU-parlamenttipaikasta valtakunnallisen ääniharavan ja koko kansan suosikin kanssa. Miten tällainen asetelma motivoi vaalityöhön?
Vaalityö on aina rankkaa ja kuluttavaa, varsinkin eurovaaleissa jotka eivät kansaa perinteisesti kiinnosta juuri ollenkaan. Ymmärrän hyvin, että kun sinä olet ehdokkaana, voimme saada kansan kiinnostumaan paremmin näistä vaaleista ja sillä "vetoavulla" voi vaalityömme hieman helpottua. Mutta onko todella ainut mahdollinen ratkaisu se, että sinä olet itse ehdokkaana? Etkö olisi voinut esiintyä julkisesti puhuen hyvien ehdokkaidemme puolesta? Etkö usko puolueessa asioiden tulevan tehdyksi, ellet tee niitä itse?
Joka tapauksessa toivotan menestystä vaaleissa sinulle ja ennenkaikkea Perussuomalaiselle puolueelle, meidän puolueellemme. Terveisiä myös Vesa-Matti Saarakkalalle, jota aion itse olla tukemassa matkalla Brysseliin.
-Kuopiossa 30. maaliskuuta 2009, Arttu Ojanperä
Olen pitkään kunnioittanut poliittisia kykyjäsi ja ihaillut esiintymistaitojasi. Olen pitänyt perin selvänä sitä, että sinun henkilökohtainen karismasi on vaikuttanut vahvasti Perussuomalaisten kannatuksen jatkuvaan nousuun. Myös oma päätökseni liittyä ensin Perussuomalaisiin Nuoriin ja myöhemmin Puolueeseen syntyi osittain juuri sinun kansantajuisten, johdonmukaisten ja lahjomattomien linjaustesi ansiosta.
Viimeisintä päätöstäsi minun on kuitenkin ollut varsin hankala ymmärtää. En voi käsittää, miksi vahvassa nousussa olevan puolueen puheenjohtaja, eittämättä kyseiselle puolueelle lähes korvaamaton mies haluaa ehdoin tahdoin jättää väliaikaisesti kotimaan politiikan ja lähteä Brysseliin kokeillakseen taitojaan Euroopan parlamentissa. Eikö ole täysin ennenkuulumatonta, että vahvaa luottamusta puolueen jäsenten keskuudessa nauttiva puheenjohtaja päättää jättää jäsenet kotimaassa selviämään ilman puheenjohtajan vahvaa ohjausta?
Unohdetaan hetkeksi Jussi Halla-aho. Sähköpostiisi lienee tulvinut kaikenlaista palautetta Halla-ahon kannattajilta, ja niiden lukeminen tuskin on ollut mieltäylentävää. Minä en kuitenkaan välitä ollenkaan siitä, onko Perussuomalaisten ehdokkaana Jussi Halla-aho vai ei, kunhan listalta löytyy hyvät Perussuomalaiset arvot omaavia, päteviä ehdokkaita. Juuri näin onkin Perussuomalaisten listan tilanne, minulla oli jopa vaikeuksia päättää, valitsisinko ehdokkaakseni kenties Vesa-Matti Saarakkalan, Sampo Terhon vai sittenkin Erkki Havansin. Lista oli jo valmiiksi oikein hyvä ja varmasti sieltä löytyy ehdokas jokaiselle Perussuomalaisia kannattavalle.
Nyt kuitenkin kuulen, että listalla onkin uusi nimi: Puheenjohtaja Timo Soini. Mies joka sai viime presidentinvaaleissa yli satatuhatta ääntä. Selvästi puolueen valovoimaisin ja näkyvin ehdokas. Ykkösehdokas, kuten usein sanotaan. Ääniharava, sanotaan vielä useammin. Jos tarkoituksena on kerätä ääniä listalle, se sinulta kyllä onnistuu. Sitä en epäile hetkeäkään. Samalla vain olet tehnyt itsestäsi huomion keskipisteen ja tehnyt näistäkin vaaleista "Soinin vaalit".
Vielä enemmän minua hämmentää se, että vielä tammikuussa vakuutit, että et ole lähdössä ehdolle näissä vaaleissa. Olkoonkin, että kyse saattoi olla vain reagoinnista siihen median nostamaan meteliin, joka koski vitsailuasi mahdollisesta ehdolle lähtemisestä pelkässä äänten keräämismielessä. Sanoit lisäksi, että EU-vaalit eivät sinua henkilökohtaisesti kiinnosta. Mitä tästä pitäisi ajatella? Vaikka nyt oletkin vakuuttanut ottavasi paikan vastaan, mikäli tulet valituksi, miten tavallinen kansalainen voi tässä enää pysyä kärryillä? Miksi et voi pysyä sivussa, kun kerran olit jo niin luvannut?
Olet myös ilmoittanut pyrkiväsi jatkokaudelle puolueen puheenjohtajana, sekä pyrkiväsi eduskuntaan jälleen vuonna 2011. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että poissaolosi kestäisi kaikeksi onneksi vain noin puolitoista vuotta. Tuona aikana kotimaa jäisi Raimo Vistbackan käsiin. En epäile hänen taitojaan ollenkaan. Mutta miksi järjestää asiat näin, jos tuon poissaolon on tarkoitus kestää vain puolitoista vuotta? Mitä uskot ehtiväsi tuossa ajassa oppimaan? Ehditkö ehkä viisastumaan paljonkin EU:n asioista? Ja näyttääkö EU loppujen lopuksi läheltä yhtään sen erilaisemmalta?
Mainitsit aikaisemmin, että puolueen eurovaaliehdokaslistalle oli jopa tungosta. Tämä tarkoittanee sitä, että voidakseen asettaa sinut ehdolle, puoluehallitus on joutunut tiputtamaan listalta yhden mahdollisesti muuten pätevän ja varteenotettavan ehdokkaan. Entä miltä luulet tämän ratkaisun tuntuvan niistä puoluehallituksen jo nimeämistä ehdokkaista, jotka aikaisemmin olivat kaikki keskenään enemmän tai vähemmän samalla viivalla. Nyt he joutuvat kilpailemaan puolueen mahdollisesti ainoasta EU-parlamenttipaikasta valtakunnallisen ääniharavan ja koko kansan suosikin kanssa. Miten tällainen asetelma motivoi vaalityöhön?
Vaalityö on aina rankkaa ja kuluttavaa, varsinkin eurovaaleissa jotka eivät kansaa perinteisesti kiinnosta juuri ollenkaan. Ymmärrän hyvin, että kun sinä olet ehdokkaana, voimme saada kansan kiinnostumaan paremmin näistä vaaleista ja sillä "vetoavulla" voi vaalityömme hieman helpottua. Mutta onko todella ainut mahdollinen ratkaisu se, että sinä olet itse ehdokkaana? Etkö olisi voinut esiintyä julkisesti puhuen hyvien ehdokkaidemme puolesta? Etkö usko puolueessa asioiden tulevan tehdyksi, ellet tee niitä itse?
Joka tapauksessa toivotan menestystä vaaleissa sinulle ja ennenkaikkea Perussuomalaiselle puolueelle, meidän puolueellemme. Terveisiä myös Vesa-Matti Saarakkalalle, jota aion itse olla tukemassa matkalla Brysseliin.
-Kuopiossa 30. maaliskuuta 2009, Arttu Ojanperä
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Vähemmistövaltuutettu vainoaa syyttömiä
Kuka on sanan- ja ilmaisunvapauden ja vihollinen numero yksi Suomessa? Onko se mahdollisesti pääministerimme Matti Vanhanen, jonka mielestä Perussuomalaisten äänestäminen on väärä tapa ilmaista mielipiteitään? Vai onko se sittenkin oikeusministeri Tuija Brax, joka halusi Perussuomalaisten vaalivoiton säikäyttämänä kouluttaa uusia valtuutettuja oikeiden mielipiteiden saralla? Ehkä kuitenkin koko maamme nykyinen hallitus, ketään erottelematta? Ehei, näitäkin tahoja kiihkeämpi sananvapautta vastaan taisteleva uskonsoturi on vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää.
Sehän ei tietenkään riittänyt, että Suurpään mielestä suomen kielen taidottomuus ei saa olla esteenä työsuhteen solmimiselle. Eikä sekään tietysti riittänyt, että Suurpää katsoi velvollisuudekseen puuttua poliisin täysin järkiperäiseen menettelyyn rikollisen ehkäisyssä, väittäen poliisin toimien "rasistisesti". Tällä kertaa Johanna on aloittanut systemaattisen vainon yhtä ihmistä kohtaan. Ja se ihminen ei suinkaan ole Jussi Halla-ahon kaltainen julkisuuden hahmo, vaan täysin tuntematon virkamies Helsingin sosiaalivirastosta, nimeltään Harri Eerikäinen.
Mikä sitten oli Eerikäisen rikos, joka sai Suurpään mukin tulvimaan? Eerikäinen oli lähettänyt henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteestaan eteenpäin ketjuviestiä, joka sisälsi nimimerkillä Reino tunnetun bloggaajan kirjoittaman pakinan. Siinä kaikki. Henkilökohtainen sähköpostiviesti, joka oli jollain tapaa päätynyt vähemmistövaltuutetun käsiin, riitti syyksi aloittaa varoitusmenettely Eerikäistä vastaan. Pahimmassa tapauksessa häntä uhkaa irtisanominen.
Kyseisen sähköpostin sisältämän pakinan voi lukea nimimerkki Reinon blogista, ja luettuaan sen voi jokainen päätellä itse, onko tällaisen kirjoituksen eteenpäin välittäminen tarpeeksi raskauttava syy aloittaa Eerikäistä vastaan yhtään mitään toimia, saati sitten irtisanoa häntä. Kyseessä on vain ja ainoastaan Suurpään omien intressien ajaminen, jonka keinona hän käyttää epämiellytävän henkilön "savustamista" ulos julkisesta virasta. On täysin ymmärrettävää, että Eerikäinen aiheuttaa Johannalle yökkäysrefleksin. Onhan hän Perussuomalaisten ja Suomen Sisun jäsen, sekä toimi aktiivisesti Jussi Halla-ahon vaalityöryhmässä viime eduskuntavaalien aikaan.
Jos lukijalle ei ole tähän mennessä vielä selvinnyt homman nimi, niin painoitettakoon vielä, että Eerikäinen ei ole tehnyt mitään laitonta, eikä myöskään mitään sellaista josta hän ansaitsisi ko. varoitusmenettelyn. Suurpään juonena oli ilmeisesti poistaa Eerikäinen virastaan hiljaisesti, ilman suurta huomiota. Mutta Eerikäinen päättikin tehdä asiasta julkisen, käyttäen julkituonnin kanavana Homma-foorumia. Tämän jälkeen tapaus onkin saanut tietyissä piireissä suurta huomiota, ja tapauksesta ovat kirjoittaneet ansiokkaasti mm. nimimerkki Kullervo Kalervonpoika ja Jiri Keronen. Tämä on erityisen tärkeää, koska vähemmistövaltuutetulle on näytettävä, että hän ei voi poistaa ikäväksi kokemiaan ihmisiä julkisista viroista hiljaisesti, yksi kerrallaan.
Humoristisen, täysin laillisen ja harmittoman pakinan lähettäminen ketjuviestinä eteenpäin omasta henkilökohtaisesta sähköpostilaatikostaan on täysin luvallista ilmaisunvapauden toteuttamista. Ilmaisunvapaus taas on eräs tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Loukkaukset sanan- ja ilmaisunvapautta vastaan ovat erityisen vastenmielisiä, kun niiden takana on vähemmistövaltuutetun kaltainen viranomainen. Johanna, sinä olet sananvapauden vihollinen numero yksi Suomessa.
Sehän ei tietenkään riittänyt, että Suurpään mielestä suomen kielen taidottomuus ei saa olla esteenä työsuhteen solmimiselle. Eikä sekään tietysti riittänyt, että Suurpää katsoi velvollisuudekseen puuttua poliisin täysin järkiperäiseen menettelyyn rikollisen ehkäisyssä, väittäen poliisin toimien "rasistisesti". Tällä kertaa Johanna on aloittanut systemaattisen vainon yhtä ihmistä kohtaan. Ja se ihminen ei suinkaan ole Jussi Halla-ahon kaltainen julkisuuden hahmo, vaan täysin tuntematon virkamies Helsingin sosiaalivirastosta, nimeltään Harri Eerikäinen.
Mikä sitten oli Eerikäisen rikos, joka sai Suurpään mukin tulvimaan? Eerikäinen oli lähettänyt henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteestaan eteenpäin ketjuviestiä, joka sisälsi nimimerkillä Reino tunnetun bloggaajan kirjoittaman pakinan. Siinä kaikki. Henkilökohtainen sähköpostiviesti, joka oli jollain tapaa päätynyt vähemmistövaltuutetun käsiin, riitti syyksi aloittaa varoitusmenettely Eerikäistä vastaan. Pahimmassa tapauksessa häntä uhkaa irtisanominen.
Kyseisen sähköpostin sisältämän pakinan voi lukea nimimerkki Reinon blogista, ja luettuaan sen voi jokainen päätellä itse, onko tällaisen kirjoituksen eteenpäin välittäminen tarpeeksi raskauttava syy aloittaa Eerikäistä vastaan yhtään mitään toimia, saati sitten irtisanoa häntä. Kyseessä on vain ja ainoastaan Suurpään omien intressien ajaminen, jonka keinona hän käyttää epämiellytävän henkilön "savustamista" ulos julkisesta virasta. On täysin ymmärrettävää, että Eerikäinen aiheuttaa Johannalle yökkäysrefleksin. Onhan hän Perussuomalaisten ja Suomen Sisun jäsen, sekä toimi aktiivisesti Jussi Halla-ahon vaalityöryhmässä viime eduskuntavaalien aikaan.
Jos lukijalle ei ole tähän mennessä vielä selvinnyt homman nimi, niin painoitettakoon vielä, että Eerikäinen ei ole tehnyt mitään laitonta, eikä myöskään mitään sellaista josta hän ansaitsisi ko. varoitusmenettelyn. Suurpään juonena oli ilmeisesti poistaa Eerikäinen virastaan hiljaisesti, ilman suurta huomiota. Mutta Eerikäinen päättikin tehdä asiasta julkisen, käyttäen julkituonnin kanavana Homma-foorumia. Tämän jälkeen tapaus onkin saanut tietyissä piireissä suurta huomiota, ja tapauksesta ovat kirjoittaneet ansiokkaasti mm. nimimerkki Kullervo Kalervonpoika ja Jiri Keronen. Tämä on erityisen tärkeää, koska vähemmistövaltuutetulle on näytettävä, että hän ei voi poistaa ikäväksi kokemiaan ihmisiä julkisista viroista hiljaisesti, yksi kerrallaan.
Humoristisen, täysin laillisen ja harmittoman pakinan lähettäminen ketjuviestinä eteenpäin omasta henkilökohtaisesta sähköpostilaatikostaan on täysin luvallista ilmaisunvapauden toteuttamista. Ilmaisunvapaus taas on eräs tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Loukkaukset sanan- ja ilmaisunvapautta vastaan ovat erityisen vastenmielisiä, kun niiden takana on vähemmistövaltuutetun kaltainen viranomainen. Johanna, sinä olet sananvapauden vihollinen numero yksi Suomessa.
lauantai 14. maaliskuuta 2009
EU-vaalien pelisuunnitelma selkiytyy
Aiemmin kuluneella viikolla Perussuomalaisten puoluehallitus julkisti kaksi uutta ehdokasta puolueen listalle ensi kesän eurovaaleissa. Aiemmin nimettyjen viiden ehdokkaan seuraan liittyivät nyt oikeustieteen professori Erkki Havansi Keravalta sekä filosofian maisteri, mediatutkija Sampo Terho Helsingistä. Jo aikaisemmin julkistettujen viiden nimen kohdalla olin varma siitä, että näihin vaaleihin saadaan aikaiseksi poikkeuksellisen vetovoimainen ja tasokas lista. Nämä kaksi uutta nimeä vain vahvistavat tätä uskoani.
Sampo Terho varsinkin on henkilö, jonka edesottamuksia olen seurannut jo jonkin aikaa mielenkiinnolla, lähinnä hänen omalta nettisivultaan. Sampo omaa erinomaisen kyvyn ilmaista mielipiteensä kärkevästi ja kansanomaisesti, mutta kuitenkin unohtamatta järkiperäisiä argumentteja ja vahvoja perusteluja. Suosittelen lukijoita tutustumaan ainakin hänen nettisivuiltaaan löytyviin vaalien perusteeseihin, ne ovat täyttä timanttia. Erkki Havansi ei ole minulle ennestään tuttu nimi, mutta silmäiltyäni hänen blogiaan uskallan antaa täyden luottamukseni myös hänelle, mikäli hänet valitaan edustamaan Perussuomalaisia Euroopan parlamentissa.
Itsehän olen jo aikaisemmin ilmoittanut tukevani näissä vaaleissa Perussuomalaisten Nuorten Puheenjohtajaa, Vesa-Matti Saarakkalaa. Täytyy myöntää, että Sampo Terho tarjoaa myös houkuttelevan kohteen omalle äänelle. Mutta koska jokaisella äänestäjällä on vain yksi ääni, ja koska Vesa-Matti on osoittanut sekä kykyä että selkärankaa aikaisemmissa toimissaan, aion edelleen pysyä päätöksessäni tukea häntä näissä vaaleissa. Vesa-Matin edesottamuksiin voi tutustua hänen omalla nettisivullaan.
Aikaisemmin oli vähän kummasteltu sitä, aikooko PS nimetä ehdokkaakseen paljon näkyvyyttä maahanmuuttopolitiikan kriitikkona saaneen Jussi Halla-ahon, joka keräsi kunnallisvaaleissa suuren äänisaaliin ja tienasi paikan Helsingin kaupunginvaltuustossa. Toisaalta, miksi nimitystä on viivytelty, jos se kuitenkin on tulossa? Minä en voi puhua puoluehallituksen puolesta, mutta sen vaan sanon, että vielä kolme ehdokasta on nimeämättä. Tilaa saattaa löytyä yhdelle sitoutumattomalle Halla-ahollekin.
Netissä mm. Homma-foorumilla pyörivissä "Halla-aholaisissa" tämä epäselvyys Jussin ehdokkuudesta on aiheuttanut paljon turhanaikaista meteliä ja kyräilyä. Onpa ollut havaittavissa jopa suoranaista katkeruutta Perussuomalaisia ja puheenjohtaja Timo Soinia kohtaan. Joidenkin mielestä Halla-ahon ehdokkuus on Perussuomalaisille elintärkeä, koska niin monet äänestävät PS:ää pelkästään Jussin takia. Tuota jälkimmäistä väitettähän on hankala näyttää toteen muuten kuin vaaleissa. Itse uskallan epäillä sen todenperäisyyttä.
Olipa foorumilla suunniteltu jopa jonkinlaista painostuskampanjaa, jonka seurauksena Halla-ahosta tehtäisiin valitsijayhdistyksen ehdokas, jos PS hänet ohittaa. Se nyt ei ainakaan mielestäni ole järkevää. Halliksella kun ei olisi yksinään pienintäkään mahdollisuutta päästä läpi. Voi olla, että monet PS:n äänestäjistä ovat Halla-aholaisia, mutta toisaalta monet Halla-ahon äänestäjistä lienevät Perussuomalaisia, jotka tuollaisissa tilanteissa valitsevat ehdokkaansa mieluummin puolueen listalta. Perussuomalaisia ei ole myöskään mahdollista kaapata, joten kaikenlainen painostaminen on tuhoontuomittua.
Perussuomalaisten kannatus huiteli viime mittauksissa jossain yhdeksän prosentin tuntumassa. Se on paljon se. Tätä kannatusta on rakennettu työllä ja vaivalla, ja käytännöllisesti katsoen nollasta on noustu nykytilanteeseen. Kaikki tämä reilun kymmenen vuoden aikana. Uskon, että tämä verraten nopeasti rakennettu kannatus tulee realisoitumaan tulevissa vaaleissa ainakin yhtenä Perussuomalaisena meppinä. Luottamukseni ehdokkaisiin on jo nyt kova, mutta on toki mielenkiintoista nähdä, kenelle lankeavat ne jäljellä olevat kolme ehdokaspaikkaa. Käsittääkseni loput ehdokkaat julkistetaan kuukauden loppuun mennessä. Sen jälkeen voidaan aloittaa vaalityö oikein toden teolla. Tällä kertaa Perussuomalaiset menevät Euroopan parlamenttiin!
Sampo Terho varsinkin on henkilö, jonka edesottamuksia olen seurannut jo jonkin aikaa mielenkiinnolla, lähinnä hänen omalta nettisivultaan. Sampo omaa erinomaisen kyvyn ilmaista mielipiteensä kärkevästi ja kansanomaisesti, mutta kuitenkin unohtamatta järkiperäisiä argumentteja ja vahvoja perusteluja. Suosittelen lukijoita tutustumaan ainakin hänen nettisivuiltaaan löytyviin vaalien perusteeseihin, ne ovat täyttä timanttia. Erkki Havansi ei ole minulle ennestään tuttu nimi, mutta silmäiltyäni hänen blogiaan uskallan antaa täyden luottamukseni myös hänelle, mikäli hänet valitaan edustamaan Perussuomalaisia Euroopan parlamentissa.
Itsehän olen jo aikaisemmin ilmoittanut tukevani näissä vaaleissa Perussuomalaisten Nuorten Puheenjohtajaa, Vesa-Matti Saarakkalaa. Täytyy myöntää, että Sampo Terho tarjoaa myös houkuttelevan kohteen omalle äänelle. Mutta koska jokaisella äänestäjällä on vain yksi ääni, ja koska Vesa-Matti on osoittanut sekä kykyä että selkärankaa aikaisemmissa toimissaan, aion edelleen pysyä päätöksessäni tukea häntä näissä vaaleissa. Vesa-Matin edesottamuksiin voi tutustua hänen omalla nettisivullaan.
Aikaisemmin oli vähän kummasteltu sitä, aikooko PS nimetä ehdokkaakseen paljon näkyvyyttä maahanmuuttopolitiikan kriitikkona saaneen Jussi Halla-ahon, joka keräsi kunnallisvaaleissa suuren äänisaaliin ja tienasi paikan Helsingin kaupunginvaltuustossa. Toisaalta, miksi nimitystä on viivytelty, jos se kuitenkin on tulossa? Minä en voi puhua puoluehallituksen puolesta, mutta sen vaan sanon, että vielä kolme ehdokasta on nimeämättä. Tilaa saattaa löytyä yhdelle sitoutumattomalle Halla-ahollekin.
Netissä mm. Homma-foorumilla pyörivissä "Halla-aholaisissa" tämä epäselvyys Jussin ehdokkuudesta on aiheuttanut paljon turhanaikaista meteliä ja kyräilyä. Onpa ollut havaittavissa jopa suoranaista katkeruutta Perussuomalaisia ja puheenjohtaja Timo Soinia kohtaan. Joidenkin mielestä Halla-ahon ehdokkuus on Perussuomalaisille elintärkeä, koska niin monet äänestävät PS:ää pelkästään Jussin takia. Tuota jälkimmäistä väitettähän on hankala näyttää toteen muuten kuin vaaleissa. Itse uskallan epäillä sen todenperäisyyttä.
Olipa foorumilla suunniteltu jopa jonkinlaista painostuskampanjaa, jonka seurauksena Halla-ahosta tehtäisiin valitsijayhdistyksen ehdokas, jos PS hänet ohittaa. Se nyt ei ainakaan mielestäni ole järkevää. Halliksella kun ei olisi yksinään pienintäkään mahdollisuutta päästä läpi. Voi olla, että monet PS:n äänestäjistä ovat Halla-aholaisia, mutta toisaalta monet Halla-ahon äänestäjistä lienevät Perussuomalaisia, jotka tuollaisissa tilanteissa valitsevat ehdokkaansa mieluummin puolueen listalta. Perussuomalaisia ei ole myöskään mahdollista kaapata, joten kaikenlainen painostaminen on tuhoontuomittua.
Perussuomalaisten kannatus huiteli viime mittauksissa jossain yhdeksän prosentin tuntumassa. Se on paljon se. Tätä kannatusta on rakennettu työllä ja vaivalla, ja käytännöllisesti katsoen nollasta on noustu nykytilanteeseen. Kaikki tämä reilun kymmenen vuoden aikana. Uskon, että tämä verraten nopeasti rakennettu kannatus tulee realisoitumaan tulevissa vaaleissa ainakin yhtenä Perussuomalaisena meppinä. Luottamukseni ehdokkaisiin on jo nyt kova, mutta on toki mielenkiintoista nähdä, kenelle lankeavat ne jäljellä olevat kolme ehdokaspaikkaa. Käsittääkseni loput ehdokkaat julkistetaan kuukauden loppuun mennessä. Sen jälkeen voidaan aloittaa vaalityö oikein toden teolla. Tällä kertaa Perussuomalaiset menevät Euroopan parlamenttiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
