SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on valinnut varsin omituisen ajan avautua siitä, että osa lääkäreistä tekee kahta työtä. Samaan aikaan kun julkinen sektori kärsii lääkäripulasta, terveyspalvelujen kysyntä kasvaa jatkuvasti ja terveydenhuoltosektori ollessa jotakuinkin ainut ala, jolla ei ole odotettavissa irtisanomisia, päättää Jutta ruveta urputtamaan lääkärien mahdollisuudesta työskennellä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla.
Kysymys on siitä, että monet lääkärit työskentelevät osan päivästä julkisella sektorilla esimerkiksi terveyskeskuksessa, ja toisen puolen päivästä (tai illasta) jonkin yksityisen terveydenhuoltoyhtiön palveluksessa. Muunkinlaisia työaikajärjestelyjä lienee käytössä, mutta periaate on sama. Lääkärithän ovat tunnetusti hyväpalkkaisia, joten minun on hyvin vaikea ymmärtää miksi kukaan tekee näin, mutta nyt ei olekaan kysymys minusta. Minä en silti lähtisi tällaista menettelyä suoralta kädeltä kieltämään.
Oikeastihan tämä tilanne ei ole ongelma kenellekään muulle kuin Jutalle. Työnantajille tämä tuntuu sopivan, niin kunnille kuin firmoillekin. Lääkärien kannalta taas työajan järjestely eri työpaikkojen välillä tuo vaihtelua. Ja jos joku haluaa välttämättä tehdä töitä 12 tai 16 tuntia päivässä, tehköön. Kovin terveellistä se ei varmasti ole, mutta miksi sen pitäisi olla laitonta? Minä en ainakaan keksi yhtään syytä, miksi lääkärien pitäisi orjallisesti pysyä yhdessä työpaikassa, kun kerran meillä on pulaakin lääkäreistä.
Varsinaisiin älyttömyyksiin Urpilainen menee yrittäessään havainnollistaa ehdotustaan esimerkillä. "En usko, että hyväksyttäisiin, jos Nokian insinööri menisi illaksi Ericssonin palvelukseen", Urpilainen toteaa. Esimerkki on tietysti vähintäänkin ontuva. Nokia ja Ericsson ovat kilpailevia firmoja, kun taas julkinen ja yksityinen terveydenhuolto eivät niinkään. Samoja palveluja tarjotaan molemmissa, eikä varjeltavia salaisuuksia juuri ole. Parhaassa tapauksessa yksityisen ja julkisen terveydenhuollon yhteistyö toimii sitä jouhevammin, mitä enemmän näitä molemmille töitä tekeviä lääkäreitä on.
Eihän tämä Urpilaisen ehdotus oikeastaan kerro mistään muusta kuin Jutan omasta poliittisen tilannetajun puutteesta. Kuvitteleeko Jutta ehdottamallaan kiellolla luovansa työpaikkoja terveydenhuoltoon, siis alalle joka jo valmiiksi kärsii työvoimapulasta? Mitä järkeä siinä olisi? Tätä on vaikea käsittää jopa demarilogiikalla. Järjen ääntä HS:n jutussa käyttää Suomen lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve. Pälve huomauttaa, että Urpilaisen ehdotuksen toteutuessa "lääkärit valitsisivat helposti yksityisen puolen. Jo nyt lääkäripulan kanssa painiva julkinen sektori olisi tällöin entistä suuremmissa vaikeuksissa."
Lääkärin työ on paitsi vastuullista, myös vaativaa. On varsin kohtuullista, että työn mielekkyyttä ja vaihtelevuutta lisätäkseen lääkärin on mahdollista toimia "kahdella sektorilla" jos näin haluaa ja kykenee työnantajien kanssa järjestämään. Itse asiassa on jokaisen veronmaksajan onni, että molemmilla sektorilla toimijoita löytyy. He ovat osaltaan mahdollistamassa julkisten ja yksityisten palvelujen rinnakkaiseloa.
Muuten olen sitä mieltä, ettei terveydenhuoltoalaa vaivaavan työvoimapulan poistamiseen ole olemassa oikoreittejä. Koulutuksen lisääminen on yksi tärkeä tekijä, mutta myös työn houkuttelevuuteen tulisi kiinnittää huomiota.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti