Kimmo Sasi ja harvainvalta

Kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) esitti tänään kansanedustajalle varsin epätyypillisen lausunnon kansanedustajien määrästä ja valtionhallinnon tehokkuudesta. Hänen mukaansa kansanedustajia voitaisiin jo vuoden 2015 vaaleissa valitakin vain 150. Sasin mukaan Suomessa voitaisiin ottaa mallia Tanskasta (179 edustajaa) ja Norjasta (169 edustajaa). Tämä tehostaisi hallintoa.

Sasin lausunto on yllättävä. Kansanedustajat ovat yleensä varsin tehokkaasti pitäneet turpansa kiinni, jos heidän mielestään edustajia onkin ollut liikaa. Onhan selvää, että 150-paikkaiseen eduskuntaan on huomattavasti hankalampi pyrkiä ja päästä kuin 200-paikkaiseen. Toisaalta Sasi pitkän linjan poliitikkona ja vahvassa nousussa olevan puolueen edustajana kokee asemansa ilmeisesti niin turvatuksi, että hän voi esittää tällaista "tehostamista".

Tehokas hallinto on muuutenkin mielenkiintoinen asia. Mielestäni varsin hyvin toimivan nykyjärjestelmän muuttamisen perusteleminen "tehostamisella" on vähintäänkin vaarallista. Tehokkuus ei nimittäin valtionhallinnossa ole mikään itseisarvo. Tätä näkökulmaa voidaan havainnollistaa parhaiten esimerkillä: Jos edustajien vähentäminen tehostaa hallintoa, on varmaankin tehokkain mahdollinen järjestelmä sellainen, jossa on vain yksi edustaja! Itse asiassa Hitler oli malliesimerkki tehokkaasta lainsäätäjästä, hän kun pystyi sanelemaan lakeja vaikka joka päivä.

Yksi Timo Soinin lentävistä lauseista on "Demokratia ei lisäänny, jos se vähenee". On selvää, että kansanedustajien määrän vähentäminen kanavoi suuren määrän valtaa yhä pienemmälle joukolle. Tässä demokratia kärsii. Jos toisessa vaakakupissa on valtionhallinnon tehokkuus ja toisessa demokratia, mielestäni demokratia painaa paljon enemmän. Kansan oikeutta ja mahdollisuutta valita mieleisiään edustajia eduskuntaan ei tule alasajaa kevyin perustein.

Uskon kuitenkin, että Sasi on sen verran älykäs mies, että hän huomaa suunnitelmassaan ammottavat aukot ajan kanssa. Politiikka kun on kansan mielentilojen mukaan muuttuvaista, ei tälläkään uudistuksella saavutettaisi kuin hetkellistä hyötyä Kokoomukselle ja Kimmo Sasille, koska Kokoomus ei suurimpana puolueena ikuisesti säily.

Voi kuitenkin olla, että Sasin motiivina onkin ensisijaisesti tehdä hallaa pienemmille puolueille. Supistettuun eduskuntaan nouseminen olisi uudelle puolueelle jopa vielä hankalampaa kuin mitä se nyt on. Toisaalta suuret puolueet voisivat käyttää pienempiä pelinappuloinaan vielä paljon enemmän kuin nykyjärjestelmässä. Esimerkiksi Kokoomus nykyisellä 25 prosentin kannatuksellaan (150 paikan eduskunnassa tämä tietäisi ehkä jopa kolmannesta paikoista, kun pienet puolueet kärsisivät) saisi aivan suhteettoman valtaapitävän aseman. Sasi haluaakin siis minimoida pienten puolueiden merkityksen, jotta kolme suurta voisi keskenään päättää Suomen asioista.

Loppujen lopuksi Sasin ehdotus onkin siis pitkään eduskunnassa istuneelle, vallasta humaltuneelle, kansasta ja demokratiasta vieraantuneelle oligarkille hyvin tyypillinen. Tämä sama tendenssi on nähty presidentin vallan karsimisena: Koska presidentti on suoralla vaalilla valittuna este puoluediktatuurille, karsitaan koko instituutio merkityksestään. Ja koska kansa äänestää enenevässä määrin muita kuin kolmea suurinta puoluetta, tehdään uusien puolueiden nousu ja vaikuttaminen pienistä puolueista käsin mahdottomaksi. Toivottavasti kansa herää tähän todellisuuteen, ennenkuin valtiosääntömme muutetaan muotoon "Valta Suomessa kuuluu puolueille, joita edustavat puoluehallitukset."