Alkuun täytyy tosin todeta aiheen vierestä, että viime kirjoitukseni olin laatinut hieman hätäisesti. Myöhemmin sinä samaisena päivänä kun olin tuon kirjoituksen laatinut kävi nimittäin ilmi, että Euroopan Unionin presidentin Kreikalle kaavailema "tukipaketti" koostuisikin lähinnä hyvästä tahdosta ja sympatiasta. Käytännössä siis päätettiin olla päättämättä mitään Kreikan avustuksen suhteen. On se hienoa maksaa noidenkin neropattien palkkoja.
---
Mutta sitten varsinaiseen asiaan. Vancouverin talviolympialaiset saatiin avattua pari päivää sitten. Avajaisten puitteet olivat varsin hienot, tosin eivät alkuunkaan vetäneet kahden vuoden takaisten vertoja Pekingin olympialaisten vastaaville juhlallisuuksille. Toisaalta siinä missä kiinalaiset omissa avajaisissaan tahtoivat tuoda julki Kiinan kansan yhtenäisyyttä ja puhtaasti kiinalaista identiteettiä, ratsastettiin Vancouverissa aina niin ajankohtaisella monikulttuurisuuden teemalla. Jopa Kanadan alistettujen alkuperäiskansojen edustajat oli tuotu mukaan ikään kuin toivottamaan urheilijat tervetulleeksi "heidän maalleen" - ikään kuin noilta muina aikoina unohdetuilta kansoilta olisi kisojen järjestämistä harkittaessa jotain kysytty.
Olympialaisista johtuen seuraan tulevina päivinä muita uutisia hieman pienemmällä intensiteetillä kuin normaalisti. Itse asiassa tälläkin hetkellä lähinnä odottelen tuloksia Suomen naisten jääkiekkojoukkueen avausottelusta Venäjää vastaan. Suurien kisojen aikana jotenkin kaikki muu menettää osan merkityksestään. Ainoastaan jotkin todella suuret, maailmaa mullistavat tapahtumat kykenisivät kääntämään kansakuntien huomion keskipisteen pois Vancouverista. Ei se silti tarkoita sitä, että muu maailma lakkaisi pyörimästä. Urheilu saattaa saada meidät unohtamaan suuremmat asiat hetkeksi, mutta totuus on että esimerkiksi Vanhasen hallituksen katastrofaalinen Suomen alasajo ei lopu, vaikka Suomen joukkue voittaisi Vancouverissa kuinka monta kultaa tahansa.
Vähän aikaa sitten Yhdysvalloissa, kun koko maa odotti Super Bowlia, Mark Dice herätti huomiota videopalvelu YouTubessa ilmoittamalla boikotoivansa koko tapahtumaa. Hänen argumentointinsa suuria urheilutapahtumia ja niitä ympäröivää mediahypetystä vastaan on kärkevää, mutta toisaalta Dice tuo esiin muutamia tärkeitä näkökulmia. Kenenkään ei pitäisi uppoutua urheilun seuraamiseen niin fanaattisesti, että tulee sokeaksi sille mitä oikeassa maailmassa tapahtuu. Tämä on jokaisen penkkiurheilijan koetinkivi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti