keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Opetusministeri haluaa laajentaa ruotsipakkoa

Nyt taitaa todellakin olla niin, että meidän ministerimme tosiaan kuvittelevat, että Olympialaisten aikana voi ehdotella mitä järjettömyyksiä tahansa, koska kansan huomion vie kuitenkin sataprosenttisesti urheilu. Ainakin tämä tulee väistämättä mieleen kun lukee opetusministeri Henna Virkkusen uusimpia ajatuksia. Hän haluaisi nimittäin aikaistaa ruotsin opetusta kouluissa siten, että ruotsia ryhdyttäisiin pänttäämään jo peruskoulun viidennellä luokalla, kun nykyisin valtaosa koululaisista aloittaa ruotsin opinnot seitsemännellä luokalla. Näin pakkoruotsin kanssa kärvisteltäisiin siis peruskoulussa viisi vuotta, jonka jälkeen lukio-opintoihin ja korkeakouluihin suuntaaville pakkoruotsia syötettäisiin vielä vaihtelevasti lisää.

Toisin kuin Virkkusen ennen tarkennuksia antamista kommenteista olisi voinut tulkita, hän ei halua lisätä ruotsin opetuksen kokonaistuntimäärää, vaan ainoastaan aikaistaa ruotsin opetuksen alkamista, koska tutkimusten mukaan vieraitten kielien opiskelu helpottuu, kun se aloitetaan aikaisemmin. Samat tutkimukset tuskin kuitenkaan kertovat, kuinka paljon opintotulokset heikkenevät, kun viikkotuntimäärä vähennetään kahdesta yhteen pilkku kahteen. Pelaako opetusministeri tässä itse asiassa nollasummapeliä?

Virkkusen ehdotuksessa suurin vika piilee kuitenkin siinä, että toteutuessaan se vähentäisi valinnaisuutta kielten opiskelussa. Juuri valinnaisuus on ollut yksi Perussuomalaisen kielipolitiikan kulmakiviä. Me emme hyväksy minkäänlaista takapakkia nykytilanteeseen nähden, ja toivomme suomalaisen kielipolitiikan kehittyvän pois pakosta, valinnaisuutta kohti.

Itse aloitin ruotsin opiskelun viidennellä luokalla, ja myöhemmin uudestaan seitsemännellä. En tiedä oliko siinä mitään järkeä, mutta ainakin sain sen valinnan itse tehdä. Koulussamme tarjottiin lisäksi mahdollisuutta opiskella viidennestä luokasta lähtien saksaa tai ranskaa. Jos näiden kielien opiskelua olisi jatkanut johdonmukaisesti yläasteella ja lukiossa, olisi ollut mahdollisuus kirjoittaa yo-kokeissa englannin lisäksi toinen A-tason kieli. Poistuisivatko nämä vaihtoehdot, jos Virkkusen ehdotus toteutettaisiin? Siihen kysymykseen minä haluaisin vastauksen.

Mikään ei varmaankaan vähennä koululaisten opiskeluintoa tehokkaammin kuin nykyisin ruotsin kanssa harjoitettu pakkosyöttö. Viikkotuntimäärän väheneminen olisi koululaisille laiha lohtu, kun samaan aikaan pakkoruotsin opiskelu venysi kahdella vuodella. Näin Virkkusen käytäntö ei saavuttaisi tavoitettaan ruotsin opiskelun tehostamisessa, varsinkaan kun nykyään kansalla on varsin paljon kriittisempi asenne länsinaapurimme kielen pakkosyöttöä kohtaan kuin aikaisemmin.

Virkkunen on viemässä suomalaista kielipolitiikkaa täysin päinvastaiseen suuntaan kuin mitä pitäisi. Ruotsinkielen osaamisvaatimuksia on ensin höllennettävä korkeammilla tasoilla, jotta voidaan purkaa myöhemmin pakotteita alemmilta kouluasteilta. Se olisi politiikkaa, josta uskoisin Suomen lopulta hyötyvän, toisin kuin nykyisestä autonomiaa edeltävän ajan juoksuhautoihin kaivautumisesta.

Ei kommentteja: